ONKO OPPIMISTA ILMAN KIPUA?

15.08.2019

En ylioppilaana lähtenyt yliopistoon, koska ajattelin yliopiston olevan minua paremmille ihmisille. Suoritin insinööritutkinnon huippuarvosanoin. Päästyäni mukaan vuonna 2007 työpaikalla toteutettuun itsensä johtamisen koulutukseen johti itsetutkiskelu suureen oivallukseen: olen hukannut aivoni ja henkisyyteni. Päätin aloittaa opinnot uudelleen.

Suoritin vuosien 2008 - 2015 aikana työn ohella avoimen yliopiston opintoja. Pääsin Itä-Suomen yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi suorittamieni opintojen perusteella, ja valmistuin kasvatustieteen maisteriksi keväällä 2017. Toukokuussa 2019 valmistuin ammattiopettajaksi.

Viritin kokemuksiani opettamaan minua uudelleen. Itkin hyvin paljon. Aloin pohtia, onko syvällinen oppiminen aina niin kivuliasta, että jossakin vaiheessa tulee itku? Voisiko syvälliseen oppimiseen liittyä myönteisiä tunteita? Henkilökohtaisen kasvun myötä opin arvostamaan itseäni ja persoonani optimistisuus sai otteen elämästäni. Nykyään pyrin kaikissa ihmissuhteissani luomaan ihmisille mahdollisuuksia kasvuun ja kukoistukseen.

Minulla on uusi unelma. Jatko-opinnot.  

Sari Leppänen - Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymä

Takaisin listaukseen

Tykkää

ääntä