12.08.2026
Työelämän suurin uudistus ei ehkä ole uusi johtamismalli – vaan uusi ihmiskuva
Työelämässä puhutaan tällä hetkellä paljon tekoälystä, osaajapulasta, tuottavuudesta, työn murroksesta, psykologisesta turvallisuudesta ja merkityksellisyydestä. Organisaatiot etsivät uusia
johtamismalleja ja toimintatapoja vastatakseen jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin.
Samalla yksi kaikkein perustavin kysymys jää usein kysymättä:
Millaiselle ihmiskuvalle rakennamme tulevaisuuden työelämää?
Ihmiskuva vaikuttaa kaikkeen. Se näkyy siinä, millaisia tavoitteita organisaatiot asettavat, miten johtamista toteutetaan, millaisia rakenteita rakennetaan ja mitä pidetään onnistumisena. Usein tämä
ihmiskuva on kuitenkin hiljainen. Siitä ei keskustella, vaikka se ohjaa lähes kaikkia työelämän käytäntöjä.
Ihmiskuva näkyy johtamisessa
Historiallisesti työelämä on rakentunut useiden erilaisten ihmiskäsitysten varaan.
Teollisessa yhteiskunnassa ihminen nähtiin ennen kaikkea työn suorittajana. Myöhemmin korostuivat osaaminen, asiantuntijuus ja inhimillinen pääoma. Viime vuosina keskustelun keskiöön on noussut työn merkityksellisyys, työn imu ja hyvinvointi.
Kaikki nämä näkökulmat ovat tuoneet työelämään tärkeitä oivalluksia. Silti niiden taustalla säilyy usein sama perusoletus: ihminen nähdään organisaation tavoitteiden toteuttajana, resurssina, jonka osaamista, motivaatiota ja hyvinvointia pyritään kehittämään.
Tämä näkökulma on ymmärrettävä, mutta se ei ehkä enää riitä vastaamaan tämän päivän haasteisiin.
Tarvitsemmeko uuden ihmiskuvan?
Logoterapian perustaja Viktor Frankl tarkasteli ihmistä toisenlaisesta näkökulmasta. Hänen ajattelunsa keskiössä ei ollut suorituskyky eikä edes hyvinvointi, vaan ihmisen kyky vastata elämän kulloinkin esittämiin kysymyksiin vastuullisesti.
Tästä lähtökohdasta olen hahmotellut käsitettä tarkoituslähtöinen ihmisyys.
Tarkoituslähtöisessä ihmisyydessä ihminen ymmärretään ennen kaikkea:
- ihmisarvoltaan ehdottoman arvokkaana,
- vapaana suhteessa omaan asenteeseensa,
- vastuullisena toimijana,
- tarkoitukseen vastaavana persoonana,
- yhteisöllisenä ja toisiin ihmisiin kytkeytyvänä.
Kyse ei ole uudesta johtamismenetelmästä eikä organisaatiomallista. Kyse on tavasta ymmärtää
ihminen.
Tarkoitus ennen merkitystä
Työelämässä puhumme paljon työn merkityksellisyydestä. Se on tärkeä näkökulma, mutta samalla voidaan kysyä, mistä merkityksellisyys syntyy.
Franklin ajattelussa lähtökohta ei ole merkityksellisyyden kokemus vaan tarkoitus.
Merkityksellisyyttä ei voida rakentaa suoraan. Se syntyy usein seurauksena siitä, että ihminen tunnistaa työnsä yhteyden johonkin itseään suurempaan tarkoitukseen ja kokee voivansa vastata siihen omalla panoksellaan.
Tämä voidaan jäsentää yksinkertaisesti:
Tarkoitus → Merkitys → Merkityksellisyyden kokemus → Toiminta
Kun organisaatio keskittyy vain lisäämään työn merkityksellisyyttä, se saattaa ohittaa perustavamman kysymyksen: mikä on se tarkoitus, johon työ kutsuu vastaamaan?
Mitä tämä tarkoittaa johtamisessa?
Jos ihmiskuva muuttuu, myös johtaminen muuttuu.
Johtamisen tehtävä ei ole pelkästään ohjata suoritusta tai ylläpitää motivaatiota. Sen tehtävä on rakentaa olosuhteita, joissa ihmiset voivat käyttää osaamistaan vastuullisesti yhteisen tarkoituksen edistämiseen.
Tällöin johtaminen siirtyy kontrollista mahdollistamiseen, yksilösuorituksista yhteiseen toimijuuteen ja tavoitteiden saavuttamisesta pitkäjänteisen vaikuttavuuden rakentamiseen.
Samalla myös organisaation menestystä voidaan tarkastella uudesta näkökulmasta. Taloudellinen tulos säilyy tärkeänä, mutta sen rinnalle nousee kysymys siitä, kuinka hyvin organisaatio vahvistaa ihmisten kykyä toimia vastuullisesti, oppia, uudistua ja rakentaa yhteistä hyvää.
Kohti tarkoituslähtöistä työelämää
Työelämän tulevaisuutta koskeva keskustelu painottuu usein teknologiaan, osaamiseen ja rakenteisiin. Ne ovat kaikki välttämättömiä.
Silti niiden rinnalla tarvitaan keskustelua siitä, millaisena näemme ihmisen.
Ehkä tulevaisuuden kilpailukyky ei synny ainoastaan paremmista prosesseista tai tehokkaammasta teknologiasta. Se syntyy myös siitä, millaiselle ihmiskuvalle organisaatiot rakentuvat.
Jos ihminen nähdään tarkoitukseen vastaavana, vastuullisena ja ihmisarvoltaan ehdottomana toimijana, muuttuvat vähitellen myös johtaminen, yhteistyö, oppiminen ja organisaatiokulttuuri.
Ehkä työelämän seuraava suuri uudistus ei olekaan uusi johtamismalli.
Ehkä se on uusi ihmiskuva.
Miikka Uurto
Miikka Uurto kehittää tarkoituksen filosofiaa ja siihen perustuvaa tarkoituslähtöisen ihmisyyden viitekehystä, jossa yhdistyvät filosofinen ajattelu, logoterapian ihmiskuva sekä työelämän ja
yhteiskunnan uudistaminen.