15.06.2026
Totuus vai tekoälyn luoma fiktio?
Työntekijöihin ja työhön liittyvä data ovat tärkeämpiä kuin koskaan, mutta samalla luottamus niihin heikkenee. Vuosikymmenten ajan data on toiminut modernien organisaatioiden perustana päätöksenteossa ja kestävyyden vahvistamisessa. Nyt tekoäly koettelee tätä tärkeää resurssia. Tämä ristiriita on yksi Deloitten 2026 Global Human Capital Trends -raportin keskeisistä havainnoista.
Generatiivinen tekoäly ja agenttipohjaiset järjestelmät tuottavat sisältöä valtavassa mittakaavassa. Toukokuuhun 2025 mennessä yli puolet uusista verkkoartikkeleista oli pääosin tekoälyn luomia – ennen ChatGPT:tä osuus oli vain viisi prosenttia. Tämä sisällön tulva hämärtää tekijyyttä, vahvistaa ennakkoluuloja ja luo kaikukammioita, joissa ihmiset altistuvat vain omia uskomuksiaan vahvistavalle tiedolle.
Tilanne on vakava. Vain viisi prosenttia organisaatioista on edistynyt merkittävästi datan laadun ja luotettavuuden heikkenemisen torjumisessa. Samaan aikaan 61 prosenttia tunnistaa ongelman tärkeyden ja 56 prosenttia on käynnistänyt toimenpiteitä. Kuilu ongelman tunnistamisen ja todellisen edistymisen välillä on huomattava, vaikka ongelman vaikutukset voivat ulottua organisaation brändiin, maineeseen, talouteen ja suorituskykyyn.
Mistä tässä ilmiössä on kyse – ja miten siihen voidaan vastata? Tarkastelemme kolmea keskeistä uhkaa sekä tapoja suojautua niiltä.
Kolme keskeistä uhkaa
Autenttisuuden mureneminen
Tiedon aitous on ollut pitkään organisaatioiden toiminnan perusta. Luotto dataan syntyy siitä, että sen tiedetään olevan aitoa ja muuttumatonta. Tekoälyllä luotu sisältö kuitenkin horjuttaa luottamusta tekemällä totuuden erottamisen fiktiosta yhä vaikeammaksi.
Deloitten Human Capital Trends -tutkimuksen mukaan 95 prosenttia johtajista on huolissaan työnhakijan taitojen ja kykyjen paikkansapitävyydestä – ja syystä. Yli kolmannes työntekijöistä myöntää käyttävänsä tekoälyä säännöllisesti osaamisprofiilinsa “kaunisteluun”.
Rekrytoinnissa haaste on erityisen akuutti. Tekoälyn avulla laaditut ansioluettelot saattavat liioitella hakijan työkokemusta, taitoja tai työnkuvan laajuutta. Ne voivat keksiä mitattavia tuloksia tai mukautua liian täydellisesti työpaikkailmoituksiin. Työnhakijat voivat myös toimittaa täysin tekoälyn tuottamia työnäytteitä, aina design-portfolioista koodeihin asti. Tekoäly pystyy jopa luomaan kokonaan keinotekoisia työnhakijoita, mukaan lukien aidon näköisiä, mutta syväväärennettyjä haastatteluja. Gartner ennustaa, että vuoteen 2028 mennessä jopa joka neljäs työnhakija voi olla tekoälyn luoma.
Syntynyt “bottien sota” – työnhakijat käyttävät tekoälyä massahakemusten luomiseen, työnantajat puolestaan niiden seulomiseen – hämärtää aitoa inhimillistä kokemusta. Jopa Google harkitsee paluuta henkilökohtaisiin haastatteluihin luotettavuuden varmistamiseksi.
Toimijuuden mureneminen
Toinen huolestuttava kehitys on toimijuuden mureneminen: enää ei tiedetä, mikä työ on ihmisen ja mikä koneen tekemää. Deloitten tutkimuksen mukaan 41 prosenttia työntekijöistä on käyttänyt tekoälyä automatisoimaan osan työstään, usein työnantajan tietämättä. Samalla 80 prosenttia johtajista on huolissaan siitä, että työntekijät käyttävät tekoälyä näyttääkseen tuottavammilta kuin ovatkaan.
Tekoäly ei enää vain tue työtä, vaan toimii yhä useammin sen rinnakkaisena tekijänä. Tämä tekee vaikeammaksi tunnistaa, mikä on ihmisen ja mikä koneen osuutta. Samalla se herättää vaikean kysymyksen: pitäisikö ihmisen ja koneen panosta arvioida yhdessä? Ja pitäisikö vaatia, että työtuotoksista kerrotaan aina, ovatko ne ihmisen vai tekoälyn luomia?
Kriittisen harkinnan mureneminen
Pitkän aikavälin kenties vaarallisin tekoälyn käyttöön liittyvä uhka on kognitiivisten kykyjen heikkeneminen. Human Capital Trends -tutkimuksen perusteella 42 prosenttia johtajista on huolissaan työntekijöiden liiallisesta riippuvuudesta tekoälystä kriittisissä kognitiivisissa tehtävissä.
Tähän liittyy kaksi suurta riskiä.
Ensinnäkin “workslop”-ilmiö: tuore Wall Street Journalissa julkaistu tutkimus osoittaa, että tekoäly ei tasaa suorituskykyä vaan vahvistaa sitä. Kokeneet työntekijät voivat laajentaa asiantuntemustaan, mutta vähemmän taitavat työntekijät tuottavat todennäköisemmin kelvollisia, mutta pinnallisia tuloksia, jotka peittävät heikon päättelykyvyn.
Toinen suuri riski on tekoälyn luoma kaikukammio. Nykyiset tekoälytyökalut heijastuvat yhä useammin käyttäjän aiempiin syötteisiin, oletuksiin ja ajatustapoihin. Sen sijaan, että ne avartaisivat näkökulmia, ne kaventavat niitä – vahvistaen olemassa olevia uskomuksia, tuttuja toimintamalleja ja organisaation vakiintuneita normeja. Seurauksena on digitaalinen ryhmäajattelu, jossa kriittinen tarkastelu vähenee ja vaihtoehtoiset näkökulmat jäävät helposti piiloon.
Mitä organisaatiot voivat tehdä asialle?
Miten johtajat ja työntekijät voivat lähestyä näitä haasteita varmistaakseen tiedon aitouden? Vuoden 2026 Human Capital Trends –raportti ehdottaa kahta keinoa: disinformaatioturvallisuuden edistäminen ja käytännön toimet, joilla tuetaan työntekijöitä tunnistamaan, mikä on totta ja mikä ei.
Disinformaatioturvallisuus – uusi digitaalinen luottamussopimus
Disinformaatioturvallisuuden edistäminen tarkoittaa pyrkimystä suojata työhön ja työvoimaan liittyvää dataa manipulaatiolta ja väärentämiseltä. Jotta tekoälysovelluksiin liittyvää luottamusta voidaan rakentaa, on olennaista, että hyödynnettävä data on laadukasta – tekoäly on vain niin luotettava kuin data, jolla sitä koulutetaan.
Tekoälyn riskisimulaatiot ja tietoturvaharjoitukset auttavat tunnistamaan organisaation erityiset haavoittuvuudet ennen kuin ne aiheuttavat vahinkoa. Lisäksi tekoälysovelluksissa tulisi kartoittaa hyödynnetyn datan alkuperä, tiedon muuntuminen ja datan käyttö. Näillä toimilla varmistetaan, ettei tekoäly väärennä dataa prosessin aikana, luo vinoumia tai hallusinoi.
Inhimillisen harkinnan vahvistaminen
Teknologiset ratkaisut ovat tärkeitä, mutta ne perustuvat todennäköisyyksiin, eivät lainalaisuuksiin. Tekoälyn ollessa altis virheiden tekemiselle, inhimillinen harkintakyky on korvaamaton. Helsingin Sanomat käsitteli teemaa artikkelissaan (Tekoäly vyöryy työelämään niin nopeasti, että osaa työntekijöistä väsyttää, 5.5.2026) finanssialan näkökulmasta. Alalla on lukuisia säädöksiä ja käytäntöjä, jotka opitaan työssä. Vastikään alalle tullut henkilö ei välttämättä kykene arvioimaan tekoälyn luomuksia kriittisesti. Artikkelissa OP Pohjolan pääluottamusmies Eija Laurila kuvaa tilannetta suoraan:
"Jos tekoäly hallusinoi ja antaa asiakkaalle virheellistä tietoa, kuka siitä vastaa? Työntekijä, joka luotti järjestelmään? Vai työnantaja? Tästä ei ole vielä vakiintunutta oikeuskäytäntöä."
Organisaatioiden täytyy vahvistaa henkilöstön inhimillistä harkintakykyä. Vuoden 2026 Human Capital Trends -raportti ehdottaa kolmea keinoa:
- Henkilöstön kouluttaminen aiheesta on ensiarvoisen tärkeää. Monet rekrytoijat tai palkkaavat esihenkilöt eivät välttämättä ole tietoisia väärennettyjen työnhakijoiden lisääntymisestä. Tietoisuuden lisääminen on olennaista tämän ehkäisemiseksi.
- Reflektointi eli kyky pohtia omaa toimintaa ja ajattelua on keskiössä tekoälyn aikakaudella. Kun tekoälysovellusten käyttö lisääntyy, tulee ihmisiä kouluttaa niiden käytön lisäksi myös niistä syntyvien tuotosten tarkasteluun. Tämä korostuu etenkin monimutkaista päätöksentekoa tai arkaluontoisia aiheita käsittelevissä tapauksissa.
- Läpinäkyvyys tekoälyn käytöstä on välttämätöntä. Esimerkiksi eräs lääkealan yritys merkitsee kaikki tekoälyä hyödyntävät dokumentit. Tämä auttaa tuotosten tarkastelijoita arvioimaan sisältöä kriittisesti ja korostaa inhimillistä harkintaa.
Yhteenveto
Epäluottamus työhön ja työvoimaan liittyvään dataan tulee todennäköisesti jatkumaan, koska generatiivinen tekoäly muokkaa jatkuvasti tapaa, jolla tietoa tuotetaan ja havaitaan. Todellinen haaste ei ole vain tekninen vaan myös perustavanlaatuinen: merkityksen, tekijyyden ja vastuullisuuden säilyttäminen synteettisen älykkyyden aikakaudella.
Organisaatiot, jotka epäonnistuvat näiden muutosten käsittelyssä, ovat vaarassa rappeuttaa inhimillisen harkinnan ja organisaatiokulttuurin perusteet. Liiallinen luottamus tekoälyyn ilman kriittistä valvontaa voi johtaa päätöksiin, jotka ovat tehokkaita ja nopeita, mutta eivät eettisiä ja oikeudenmukaisia.
Johtajien on nyt aika tarttua tähän haasteeseen proaktiivisesti. Kyse on tekoälyn hyödyntämisen sekä inhimillisen tulkinnan ja harkinnan tasapainottamisesta ympäristössä, jossa teknologia kiihdyttää oivalluksia, mutta ihmiset pysyvät viime kädessä tulkinnan ja harkinnan haltijoina.
Sonja Sipilä & Juulia Rintala
Deloitte Human Capital
Tämä julkaisu on kolmas osa julkaisusarjaa, jossa avaamme työn tulevaisuuden trendejä yksi kerrallaan tarkemmin, keskittyen tarjoamaan käytännön strategioita työntekijöiden suorituskyvyn, hyvinvoinnin ja organisaatioiden tulosten parantamiseksi muuttuvassa toimintaympäristössä.
Deloitte Global Human Capital Trends -raportti julkaistiin maaliskuussa 2026. Raportti perustuu lähes 10 000 globaalin johtajan näkemyksiin, mukaan lukien Suomi ja muut Pohjoismaat.