05.05.2026
Mitä riskeeraamme, jos emme kohtaa?
Syksyllä 2025 Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva teetti Arvo- ja asennetutkimuksen, jonka mukaan työssäkäyvistä suomalaisista 61 % tekee etätöitä ainakin joskus ja 44 % vähintään kerran viikossa. Tuloksiin paneuduttiin syvällisemmin Evan analyysissä, jossa kartoitettiin suomalaisten kokemuksia etä- ja läsnätyöstä, ja näistä tuloksista uutisoi maaliskuussa Helsingin Sanomat.
Analyysi osoitti, että etätyön suurimmat hyödyt ovat yksilöllisiä: 70 % työntekijöistä kokee etätyön vaikuttavan myönteisesti omaan itsenäisyyteen sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Lähes yhtä moni arvioi etätyön parantavan jaksamistaan ja tukevan keskittymistä ja työrauhaa.
Työyhteisön näkökulmasta vaikutus on kuitenkin erilainen. Saman analyysin mukaan yli puolet (53 %) kokee, että etätyö heikentää työpaikan sosiaalisten suhteiden määrää ja laatua. 42 % vastaajista arvioi yhteistyön ja tiimityön toimivuuden kärsivän etätyön takia.
Artikkeli toteaa, että kansainvälinen tutkimusnäyttö vahvistaa Evan havainnon. Etätyö nostaa tuottavuutta itsenäisyyttä ja syvää keskittymistä vaativissa tehtävissä, mutta heikentää suoritusta niissä rooleissa, joissa tarvitaan tiivistä yhteistyötä, luovaa ongelmanratkaisua ja toimivaa ryhmätyötä. Ja siinäpä onkin tunnistettava, työyhteisöjä haastava tilanne: oikean työnteon mallin löytäminen ja vakiinnuttaminen vaatii johtajilta ja koko yhteisöltä ajatusta ja panostuksia.
Se, mikä Helsingin Sanomien artikkelissa sai minut hätkähtämään, olivat tutkimukset työntekopaikan vaikutuksesta urakehitykseen – erityisesti nuorilla. Kuten artikkelissa todetaan, etätyössä omaksutaan vähemmän tietoa ja taitoa kollegoilta, mikä hidastaa ammatillista kehittymistä. Onkin nähtävissä, että etätöitä tekevät etenevät urallaan hitaammin kuin lähityötä tekevät kollegansa.
Minulla on ollut koko noin 15-vuotisen työurani aikana mahdollisuus tehdä osa töistäni etänä. En kuitenkaan osaa kuvitellakaan, kuinka erilainen ammatillinen oppimispolkuni olisi ollut, jos työpaikkojeni kulttuuri olisi ohjannut minua alusta asti vahvasti etätyöhön. Osana toimistoyhteisöjä olen saanut mallin siihen, miten kokeneemmat kollegani keskittyvät, kysyvät, sparraavat, valmistautuvat, ottavat taukoja, tekevät muistiinpanoja, kohtaavat haastavia tilanteita, turhautuvat, visioivat ja innostuvat. Kollegoiden malli on piirtynyt mieleeni niin vahvasti, että edelleenkin mieli monessa tilanteessa peilaa, miten nämä kollegat eri tilanteita ratkaisivat ja mitä niistä opeista voin ammentaa omaan tekemiseeni tässä hetkessä.
Eipä mennyt montaakaan päivää, kun Helsingin Sanomat herätti minut jälleen ajattelemaan työyhteisöjen merkitystä. Tällä kertaa Helsinki Mission Maria Lähteenmäki ja Anna-Kaisa Harju nostivat esiin Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen, joka kertoo, että yhä useampi nuori kokee työpäivän aikana olevansa yksin. Kyse ei ole vain fyysisestä yksinolosta tai juttuseuran puutteesta kahvitauolla, vaan sosiaalisesta ja emotionaalisesta yksinäisyydestä eli kokemuksesta, ettei kuulu joukkoon tai ole merkityksellinen osa työyhteisöä.
Eikä kyse taida olla pelkästään nuorista, sillä Työelämän yksinäisyys 2024 -barometrin mukaan joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä työelämässä. Pitkittyessään tunteet irrallisuudesta tai merkityksettömyydestä heikentävät työhyvinvointia, sitoutumista ja työkykyä, joten kysymys on merkittävä – sekä johtamisen, työyhteisön että koko yrityksen kestävän kasvun kannalta.
Nämä havainnot muistuttavat, mikä merkitys yhteisöillä meille on. Työpaikat ovat meille aikuisille yksi tärkeimmistä arjen yhteisöistä, kävimme siellä sitten kerran viikossa tai päivittäin. Kuten Lähteenmäki ja Harju muistuttavat, ratkaisut yhteisöllisyyden vahvistamiseen ovat usein yllättävän yksinkertaisia: aktiivista mukaan ottamista, rohkaisevaa palautetta, tilaa epämuodollisille kohtaamisille sekä esihenkilöitä, jotka varmistavat, että jokainen työntekijä tulee nähdyksi ja kuulluksi.
Kohtaaminen, sitoutuminen ja toisilta oppiminen mahdollistetaan tietoisella johtamisella, jossa luodaan tila ja käytännöt hyvien asioiden syntymiselle. Sen jälkeen kulttuurin rakentamiseen tarvitaan koko yhteisö, ja sen mukaan saamiseen riittää muutama toimeentarttuja, jotka omalla toiminnallaan näyttävät esimerkin siitä, miten meidän yhteisössämme ihmiset kohdataan. Vahvat kulttuurit rakentuvat loppujen lopuksi pienillä mutta aktiivisilla teoilla.
Näistä teemoista keskustelemme webinaarissa 27.5.2026 klo 9. Webinaarilinjoilla siirrymme näistä analyyseistä, barometreistä ja prosenttiluvuista ratkaisuihin ja konkretiaan: kerron omat ajatukseni siitä, miten yrityskulttuuriin panostaminen tuki kasvuamme pienestä somefirmasta Suomen suurimmaksi sometoimistoksi. Sen jälkeen ääneen pääsevät ihka-aidot toimistomummot ja -vaarit, jotka tuovat pöytään konkreettisia esimerkkejä kaikenlaisilta toimistoilta siitä, miten yrityskulttuuria ja parempia kohtaamisia on missäkin lähdetty rakentamaan ja millaisin vaikutuksin.
Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi aloittamaan aamusi toimistomummojen ja -vaarien hersyvän hauskassa seurassa, konkreettisten arjen tekojen ja aitojen esimerkkien äärellä. Omat aamukahvit, korvapuustit ja sukkapuikot mukaan!
Sara Miesmaa
Kirjoittaja toimi sometoimiston Chief People Officerina, kunnes vaihtoi Y- ja Z-sukupolvien johtamisen suurten ikäluokkien eli eläkeläisten työllistämiseen. Nyt Toimistomummolan mummot ja vaarit ovat jo lähes kahden vuoden ajan tuoneet lämpöä ja läsnäoloa, hääräystä ja huolenpitoa toimistoille ympäri Suomen.