21.01.2026
Kansainvälisyys elämänviivallamme
Kansainvälisyysosaaminen on vaatimus, joka tulee yhä useammin esille työelämässä. Voimme osittain pitää itsestään selvänä tässä ajassa monien toimialojen kansainvälisyyttä ja siihen liitettävän osaamisen kokonaisuutta, mutta lähemmin tarkasteltuna voimme havaita myös osaamiskapeikkoja toiminnassamme, joita on tervettä tarkastella lähemmin. Ohjausalan koulutuksissa lähdemme tarkastelemaan asioita yksilön oman kokemusmaailman kautta ja jatkuvan oppimisen ja ennakoinnin näkökulmasta tarkastelemme sitä, kuinka näemme entistä paremmin kansainvälisyyden meille tarjoamat mahdollisuudet.
Yksi keino päästä omaan kansainvälisyysosaamiseen kiinni on tarkastella omia kansainvälisyyskokemuksia laittamalla ne omalle elämänviivalle. Elämänviivan tarkastelu on ohjauksessa laajemminkin käytetty menetelmä. Yksinkertaisuudessa ohjauksessa joko ohjattava itse tai ohjaaja piirtävät elämänviivan, johon laitetaan merkityksellisiä asioita tai johonkin teemaan liittyviä asioita.
Kansainvälisyyttä ajatellessamme voimme jumiutua ajattelemaan sitä kansainvälisyyttä, joka tarkoittaa meidän omaa henkilökohtaista liikkuvuuttamme. Kansainvälisyys voi assosioitua esimerkiksi opiskelijavaihtoon tai työkokemuksiin ulkomailla. Henkilöstöhallinnon ja uraohjauksen kentällä kansainvälisyyttä on syytä tarkastella laajemmin. Nähdä siis erilaiset kontekstit, joissa kansainvälisyyttä on ollut. Mielsitkö sinä 70-luvulla kesäisin kotikylällesi ilmestyneet ruotsin rekisterikilvissä olevat Volvot kansainvälisyyteen – kenties iltahämärässä ulkosaunan portailla kerrotut jutut Göteborgin esikaupunkien tehtaiden tunnelmista, oliko isotätisi Amerikan matka osana sinun kosketustasi kansainvälisyyteen, muistatko luokkakaverit, joiden vanhemmat tulivat jostakin erilaisesta kieli- ja kulttuurikontekstista. Ehkä sinun tai työntekijöittesi elämä on niin kansainvälistä, että et välttämättä edes ajattele tai vedä rajaa sen suhteen, mikä on kansainvälisyyttä.
Kansainvälisyys moninaisesti meidän arjessamme
Kansainvälisyys koskettaa meitä kaikkia. Olin taannoin luokkakokouksessa, jossa yksi luokkakavereistani kertoi, että ei ole pahemmin passia tarvinnut, kun sitä ei ole kysytty, kun jänismetsällä muutaman kerran eksynyt naapuripitäjän puolelle. Passittomana ja paperittomina liikkujina olemme nykyisissä toimintaympäristöissä osa globaalia kokonaisuutta. Joidenkin arjessa se näkyy enemmän konkreettisena liikkumisena ja olemisena kansainvälisten toimijoiden kanssa, toisille näkymä on mahdollisesti välillisempi, jota ei asioiden toimiessa tiedosta, mutta tietoliikennekaapelin, logististen palveluiden tai muiden toimialojen häiriö tilanteet voivat havahduttaa siihen, että jänismetsällä olevankin tutkapannan sijaintitiedot voivat olla osa laajempaa kansainvälistä toimintaympäristöämme. Olipa sitten takataskussa passi tai pelkästään hammasharja.
Kansainvälisyys mahdollisuutena
Omat kokemukseni kansainvälisyydestä ovat aina olleet innostavia ja inspiroivia. Olen saanut mahdollisuuden työskennellä ja opiskella ulkomailla. Ylioppilastodistukseen kirjattu approbatur englannista ei ole estänyt minua lähtemästä ja kokeilemasta siipiäni kansainvälisissä tehtävissä. Myös lukioaikainen pakkoruotsi on kääntynyt vahvuudeksi ja jopa jossakin vaiheessa intohimoksi. Kielitaito on yksi ja tärkeä osa kansainvälisyyttä. Hyvä on kuitenkin muistaa, että emme luo itse esteitä ajatuksissamme sille, että useimpien meidän kielitaitomme on mahdollisuus kehittyä myös aikuisiässä. Sen olen saanut myös huomata, että vuorovaikutus kansainvälisissä tehtävissä on paljon muutakin kuin laudaturin tasoinen kieliasu. Vuorovaikutus kulttuurien ja kielimuurien takaa rakentuu erilaisista elementeistä, jossa rohkeus, luottamus ja avoimuus ovat olennaisena osana. Kieli- ja kulttuuriosaaminen ovat avainasemassa, kun suunnittelemme kansainvälisiä kontakteja ja kansainvälistä liikkuvuutta, mutta se on paljon muutakin osaamista.
Kansainvälisyys on iso mahdollisuus, josta mielestäni puhutaan liika vähän nykyään. Koen, että itse olen saanut oppia itsestäni todella paljon erilaisissa ympäristöissä toimiessani. Kansainväliset työurat saisivat näkyä myös opinto-ohjauksessa. Olen vierestä nähnyt, miten tehokkaasti esimerkiksi muissa Pohjoismaissa lobataan pohjoismaisten yhteistyöelinten työpaikkoja. Omassa kuplassani näen yllättävän vähän niin EU:n, YK:n, Naton, Pohjoismaiden ministerineuvoston ja muiden kansainvälisten järjestöjen mahdollisuuksien maailmojen avautumista suomalaisille työntekijöille.
Kansainvälisyys elämänviivalla
Kansainvälisyyttä omalla elämänviivalla on hyvä pysähtyä tarkastelemaan yhä uudelleen. Siinä missä mahdollisesti pysähdymme tarkastelemaan omaa työuraa ja mahdollisia tulevaisuuksia voimme niiden pohdintojen yhteyteen myös laittaa ajatukset siitä, mitä kansainvälisiä mahdollisuuksia meillä on ja mitä mahdollisia tulevaisuuksia meillä on kansainvälisyyden osalta. Elämäntilanteemme voivat muuttua ja haaveemme voivat muuttua, mutta kenties kansainvälisyys voi olla yksi näkökulma mitä tarkastelet, kun seuraavan kerran valmistaudut kehityskeskusteluun tai teet itsellesi urasuunnitelmaa.
Kalle Vihtari
Kirjoittaja toimii ura- ja opinto-ohjauksen yliopettajana Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.