11.12.2025
Ei liika tekeminen vaan suunnan puute
Havaintoja HR-ammattilaisten ja työnteon kehittäjien ydintyöstä
Kalenterit täyttyvät, vastuut kasvavat ja vaatimukset kiristyvät. Moni tekee tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Silti yhä useampi kokee, ettei työ tuota sitä, mitä sen pitäisi: selkeyttä, merkitystä ja vaikuttavuutta. Ja jäljelle jää lähinnä riittämättömyyden tunne.
Tämä ristiriita näkyy kirkkaasti juuri siellä, missä te HENRYn jäsenet toimitte: HR-ammattilaisten, kouluttajien ja kehittäjien arjessa. Te näette sen läheltä. Te kuulette sanat, joita ei aina sanota ääneen. Te kohtaatte ihmiset usein siinä vaiheessa, kun jokin on jo alkanut hiertää, mutta ei vielä täysin hajota.
Yllättävän usein ongelma ei lopulta ole ajankäytössä, kuormassa tai taidoissa. Usein kyse on suunnasta.
Ihminen voi eksyä, vaikka olisi kuinka tunnollinen
Yksi keskeisimmistä havainnoistani kohtaamisissa johtajien, asiantuntijoiden ja avainhenkilöiden kanssa on tämä: ihmiset eivät suinkaan ole laiskoja, välinpitämättömiä tai haluttomia kehittymään. Päinvastoin. Useimmat ovat tunnollisia, vastuullisia ja sisäisesti motivoituneita.
Juuri siksi harhautuminen voi olla vaarallista.
Olen saanut seurata tätä ilmiötä läheltä valmentajana vuosikymmenten ajan keskusteluissa ihmisten kanssa organisaatioiden kaikila tasoilla. Yhä uudelleen tarina on ollut sama: osaava ja vastuullinen ihminen huomaa tehneensä pitkään kaiken oikein ja silti olevansa kaukana siitä, mikä työssä alun perin oli tärkeintä.
Kun suunta alkaa vääristyä vähitellen, ihminen ei välttämättä huomaa sitä itse. Hän lisää panostusta, kiristää tahtia, vähentää palautumista ja yrittää korjata tilannetta tekemällä entistä enemmän.
Lopputuloksena hän päätyy yhä kauemmas siitä, mitä oikeasti tavoittelee.
Kun ihminen ei tarvitse lisää ohjeita, vaan tilaa nähdä suunta
Moni ei kaipaa lisää menetelmiä, vaan mahdollisuuden pysähtyä näkemään, millä polulla hän jo kulkee ja mihin suuntaan tämä polku on häntä viemässä.
Kyse ei ole pelkästään urasuunnittelusta, tehokkuudesta tai jaksamisesta. Kyse on toimijuudesta. Siitä, että ihminen kokee jälleen ohjaavansa omaa työtään eikä vain suorittavansa muiden odotuksia, rakenteita tai tottumuksia.
Kohtaamisissa nousee toistuvasti esiin kolme ilmiötä:
1. Työtä korjataan ennen kuin sitä on kunnolla nähty
Ihmiset ja organisaatiot hyppäävät nopeasti ratkaisusta ratkaisuun. Harvoin pysähdytään katsomaan rauhassa, mitä työ tällä hetkellä todella on: mihin aika, energia ja huomio oikeasti kuluvat ja miksi.
2. Valinnan paikat hämärtyvät
Moni kokee, ettei enää varsinaisesti voi valita. "Näin tämä työ nyt vain on." Kun ihminen menettää kokemuksen valinnan paikasta, hän menettää samalla yhteyden omaan voimaansa.
3. Turhautuminen nähdään virheenä, vaikka se on usein terve merkki
Turhautuminen ei ole todiste epäonnistumisesta. Usein se on tarkin signaali siitä, että nykyinen tapa tehdä työtä ei enää palvele tekijäänsä eikä välttämättä organisaatiotakaan.
HR, coachit ja mentorit ovat usein siinä kohdassa, jossa suuntaa voi vielä korjata
Teidän roolinne on tänä päivänä poikkeuksellisen merkittävä. Usein juuri te olette se ihminen, jonka kanssa toinen uskaltaa sanoa ensimmäisen kerran ääneen:
"En ole varma, onko tämä enää minun suuntani."
"Osaan tämän työn, mutta en tunnista itseäni siinä enää."
"Olen väsynyt tavalla, jota lepo ei korjaa."
Näissä hetkissä ei tarvita pikaratkaisua. Tarvitaan tila nähdä itse. Ihminen ei kaipaa lisää ulkoista ohjausta, vaan mahdollisuuden palauttaa yhteys omaan suuntaansa, omiin valintoihinsa, rajoihinsa ja merkitykseensä.
Työelämässä ei aina kompastuta liian suuriin haasteisiin. Usein kompastumme askeliin, joita jatkamme liian pitkään ilman että katsomme ylös. Kun suunta on hukassa, mikään määrä ahkeruutta ei vie perille.
Yksi asia ei ole muuttunut, vaikka työ muuttuu ympärillä: kukaan ei eksy tahallaan. Ja jokainen voi löytää takaisin, kun joku pysähtyy hetkeksi kuulemaan.
Torfinn Slåen
Norjalaissyntyinen Torfinn Slåen (www.torfinnslaen.com) on yritysvalmentaja ja sparraaja, joka on työskennellyt työn, johtamisen ja itsensä johtamisen kysymysten parissa yli 40 vuoden ajan erilaisten organisaatioiden ja vaikuttajahenkilöiden kanssa. Hänen työnsä ytimessä on siirtymä kuluttavasta suorittamisesta kohti vaikuttavaa ja kestävää työntekoa.