13.10.2025
HR ja moraalinen kunnianhimo
Löysin listan vanhoja aforismeja ja huomasin, että ne sopivat mainiosti kuvaamaan myös HR:n ajassa muuntuvaa roolia. Tällä hetkellä tuo rooli liittyy mielestäni erityisesti tulevaisuususkon ja toivon kulttuurin rakentamiseen.
Rutger Bregman on lanseerannut hiljattain mielenkiintoisen termin moraalinen kunnianhimo ja kirjoittanut siitä myös kirjan. Kirjan perusviesti kuuluu: ”Lakkaa haaskaamasta lahjojasi ja toteuta ihanteesi.”
Näiden pohjalta syntyi oheinen kirjoitus. Otsikkoina toimivat aforsimit.
”Jos sinulla on annettavissa vain yksi lahja, anna innostusta”
Parhaimmillaan HR voi toimia innostajana ja merkityksellisen työn mahdollistajana. Tämä kuitenkin edellyttää, että HR tulee pois poterostaan ja soluttautuu, tavalla jos toisella, osaksi ihmisiä ja organisaation ydintoimintaa. Haasteellisina aikoina tämä saattaa tuntua vaikealta, mutta on sitäkin tärkeämpää.
Viime aikoina yhä useampi meistä on havahtunut siihen, että ilmapiiri on enemmänkin negatiivisia kuin positiivisia asioita esille nostava. Kaikki me kaipaamme toivoa ja valoisampaa tulevaisuuden näkymää, oli sitten kyse omasta työstä tai laajemmin koko yhteiskunnasta. Toivottomuus ei innosta ketään eikä saa aikaan uutta. Kukaan ei innostu, jos näköpiirissä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Siksi vuoden 2024 loppupuolella syntyi Toivo Teoiksi -yhteisö, jonka yksinkertainen perusideologia on se, että tulevaisuus tehdään ja toivo syntyy teoista. Yhteisö löytyy Linkedinistä. Tervetuloa mukaan!
”Liian usein annamme vastauksia muistettavaksi sen sijaan, että antaisimme ongelmia ratkaistaviksi”
Mikään organisaatio ei menesty ilman jatkuvaa uuden oppimista. Useimmiten se tarkoittaa myös nimenomaan yhdessä oppimista - sekä oman organisaation sisällä että yhdessä muiden toimijoiden (ml. asiakkaat ja yhteistyökumppanit) kanssa. Parhaiten yhdessä oppiminen tapahtuu tietysti yhdessä asioita eli töitä tekemällä. Ratkaistavia ongelmia ei toden totta tarvitse etsiä. Jo 80-luvulla omaa työuraani aloittaessani esimies totesi, että jos jotain on aina tehty samalla tavalla, sitä suuremmalla syyllä pitää miettiä, onko tuossa tavassa järkeä ja muuttaa sitä. Tämä on ollut kantava voima omassa työssäni. Terve kyseenalaistaminen ja uusien ratkaisujen etsiminen pitäisi olla jokaisen työntekijäin oikeus ja velvollisuus. Fiksu organisaatio hyödyntää aktiivisesti työntekijöiden luontaista uteliaisuutta ja halua olla osa ratkaisua, ei ongelmaa.
”Ainoa keino löytää mahdollisen rajat on mennä niiden yli mahdottomaan”
Mahdollisen ja mahdottoman rajat löytyvät vain kokeilemalla. Kokeilukulttuuria rakennetaan luomalla turvallista ilmapiiriä, jossa on lupa myös epäonnistua. Uuden kokeileminen liittyy keskeisesti oppimiseen ja yhteisen ymmärryksen syntymiseen. Myös HR voi kokeilla, epäonnistua, oppia ja onnistua! Jatkuvan muutoksen keskellä eläminen uuvuttaa, jos yritämme hallita sitä vanhoilla keinoilla. Jatkuvasta hallinnasta luopuminen vaatii poisoppimista. Monimutkaisuutta ei voi hallita, mutta aina voidaan luoda tilaa yhteiselle ymmärrykselle.
Moraalinen kunnianhimo on halua suunata tarmonsa oikeasti tärkeisiin asioihin. Bregman herättelee meitä siirtymään sanoista tekoihin, valjastamaan kykymme parhaaseen käyttöön ja keskittymään tärkeimpiin ongelmiin. Tämä pätee, paitsi HR:n rooliin organisaatiossa, tietysti myös HR:ään itseensä. On luovuttava jostain, jotta tehdään tilaa tärkeimmälle: organisaation kestävän kyvykkyyden kasvattamiselle.
”Täyttyneen toiveen tilalle astuu aina uusi”
Kasvu ja kehittyminen eivät enää tarkoita sitä, että ostetaan lisää, tehdään enemmän ja / tai pyritään hierarkiassa korkeammalle. Kasvu ja kehittyminen tarkoittavat sitä vastoin erityisesti sitä, että tehdään asioita uudella tavalla ja fiksummin, planetaarinen vastuumme ymmärtäen. Jokainen vastuullinen työnantaja ja työyhteisö miettii tällä hetkellä, miten toimia taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla. HR voi olla ratkaisevalla tavalla muokkaamassa organisaation kulttuuria kohti kestävällä tavalla uudistumista sekä vahvistaa ihmisten luontaista uteliaisuutta ja halua uudistua. Merkityksellisyys syntyy siitä, että kokee olevansa osa jotakin itseään suurempaa.
Rutger Bregman viittaa kirjassaan Moraalinen kunnianhimo sivulla 34 taloustieteilijä Tyler Cowenin toteamaan vuodelta 1962:
”Kriittisinä aikoina voit nostaa muiden ihmisten pyrkimysten tasoa merkittävästi, etenkin jos he ovat suhteellisen nuoria, vain ehdottamalla, että he tekevät jotakin parempaa tai kunnianhimoisempaa kuin ovat ehkä ajatelleet. Sinulle tämä on suhteellisen pieni vaiva, mutta heille ja yleisemmin koko maailmalle voi koitua tästä valtavasti hyötyä. Itse asiassa tämä on arvokkaimpia asioita, joihin voit aikaasi käyttää”.
Virpi Einola-Pekkinen
Kirjoittaja on valtiovarainministeriöstä vuonna 2024 eläköitynyt hallinnonkehittäjä, aktivistimummo ja anarkistimartta. Tällä hetkellä hän keskittyy toivon ilmapiirin rakentamiseen, ml. nuorten mentorointi. Virpi on myös Työn tuuli -lehden toimituskunnan jäsen.