12.08.2025
Onko työstä kadonnut jotakin olennaista?
Oma työ voi joskus tuntua kiusallisenkin epäsopivalta omaan työn- tai tehtävänkuvaan nähden. Työhön voi sisältyä tehtäviä, jotka eivät työntekijän omasta mielestä kuulu oman työn ytimeen, mutta epäsopivuuden kokemus voi nousta esiin myös keskeisten tai olennaisten tehtävien poissaolosta tai puutteesta.
Työrooliin voidaan ajatella sisältyvän työn tavoitteen toteutumisen turvaamisen näkökulmasta tiettyjä olennaisia tehtäviä tai sisältöjä, mutta joskus ne saattavat puuttua joko kokonaan tai osittain, jolloin työn tavoitteen täyttyminen voi vaarantua. Epäsopivuuden kokemukseen vaikuttaa se, millaisena oma työ nähdään, millaisena ja miten laajana oma rooli ymmärretään. Mikä on työn tarkoitus ja tavoite? Mitä työhön pitäisi sisältyä?
Olennaisten tehtävien puuttuminen tarkoittaa tilannetta, jossa tietyt tehtävät tai sisällöt olisivat oleellisia ammatillisessa roolissa, mutta ne eivät syystä tai toisesta sisälly omaan työhön (Fila ym. 2024). Nämä puuttuvat tehtävät eivät ehkä ole määritelty kenenkään tehtäviksi tai ne on annettu jollekin toiselle henkilölle tai taholla. Joskus taas nämä sisällöt kuuluisivat itselle, mutta niiden hoitamiseen ei ole käytännössä realistisia mahdollisuuksia.
Mitä olennaista asiantuntijatyöstä puuttuu?
Kysyimme Ylipursuavasta olennaiseen - hankkeeseen liittyvissä asiantuntija- ja esihenkilöhaastatteluissa puuttuuko haastateltavien työstä jotakin olennaista. Aineistoistamme nousi selkeästi esiin neljä olennaista asiantuntijatyön ulottuvuutta, joiden toteutuminen omassa työssä koettiin puutteelliseksi.
- Asiantuntijana toimiminen edellyttää asioihin syventymistä ja paneutumista, mutta moni asiantuntija toi esiin, että työhön ei kerta kaikkiaan pysty syventymään. Usein työtä tehtiin ”jälkijättöisesti” tai ei oltu ”asian päällä”. Työhön ei myöskään sisältynyt riittävässä määrin esimerkiksi suunnittelutehtäviä, isompien kokonaisuuksien johdonmukaista läpivientiä tai kunnollista asioihin perehtymistä. Vaarana oli asiantuntijuuden jääminen pinnalliseksi ja heiveröiseksi.
- Asiantuntijatyön ytimeen kuuluu yleensä uuden luominen tai kehittäminen. Aineistostamme nousi vahvasti esiin, että monen kohdalla kehittämistyö ja uuden rakentaminen puuttuivat omasta työstä lähes kokonaan, vaikka juuri ne olisivat olleet ”työn suola” tai kiinnostuksen kohde. Kaikki innovatiivinen toiminta oli jouduttu siirtämään syrjään odottamaan parempia aikoja. Lisäksi oman asiantuntijuuden kehittämistä vaikeutti se, että tarjolla oleviin koulutuksiin ei ollut mahdollisuuksia osallistua. Uuden oppimisen rajautuminen pois työstä harmitti, mutta lisäksi se saattoi vaikeuttaa ja hidastaa työn tekemistä, esimerkiksi uusia järjestelmiä ei osattu käyttää riittävän hyvin. Osa esihenkilöistä puolestaan oli joutunut jättämään työstään pois omien alaisten toiminnan kehittämisen. Esimerkiksi moni toi esiin, että kehityskeskustelut alaisten kanssa olivat jääneet pitämättä, vaikka ne koettiin olennaiseksi osaksi omaa työtä. Jos kehittäminen jää kokonaan työstä pois, tukeudutaan helposti vanhaan, työ ei uudistu ja työn mielekkyys ja sujuvuus voivat kärsiä.
- Nykypäivänä asiantuntijatyö on usein sidoksista eli työt ovat kietoutuneet muiden töihin ja tehtäviin. Asiantuntijatuntijatyössä uuden syntymistä ja yhteisen sosiaalisen pohjan rakentamista vaikeuttaa se, jos yhteisen rakentamiselle ja uudistavalle dialogille ei ole tiloja, paikkoja tai yhteistä aikaa. Haastateltavat toivat esiin, että yhteiset keskustelut, jutustelut sekä epäformaalimpi kuulumisten vaihto olivat jääneet vähäisiksi tai pahimmillaan kokonaan omasta työstä pois. Haluttiin olla muiden joukossa, työn tekemisen ytimessä, mutta oli päiviä, kun istuttiin lähes koko päivä omassa kopperossa. Esihenkilöt taas toivat esiin, että olisi tärkeä tavata omia alaisia, vaihtaa kuulumisia, olla läsnä, tavoitettavissa ja lähellä. Nämä kohtaamiset koettiin tärkeinä, jotta tiedettäisi ”miten siellä menee” tai ”mitä heil on sydämellä”. Jos vuorovaikutus jää liian vähäiseksi, ei kollektiivista asiantuntijuutta rakennu eikä yhteisiä näkemyksiä ja tilannekuvaa.
- Asiantuntijatyö ja esihenkilötyö sisältävät yleensä vaikutusvaltaa omaan työhön ja siihen liittyviin asioihin. Toisinaan mahdollisuus
vaikuttaa omaan työhön oli asiantuntijatyössä kuitenkin varsin kapea, mikä saattoi vaikeuttaa työn tekemistä ja tavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi eräs esihenkilö koki, että hänellä ei ollut riittävästi mahdollisuuksia päättää oman vastuualueensa asioista. Puutteet vaikutusvallassa mutkistivat toimintaa. Vaikutusvaltaan ja ihmisten välisiin suhteisiin liittyi lisäksi haastatteluissa esiinnoussut tiedonsaannin teema. Kenellä on oikeus saada mitäkin tietoa? Kuten jääminen päätöksenteon ulkopuolelle, myös tiedonsaannin puutteet voivat vaikeuttaa asiantuntijana toimimista ja haitata työn sujuvuutta.
Olennaisen puuttuminen voi heikentää asiantuntijuutta ja ammatillista identiteettiä
Tunnistetut asiantuntijatyöstä puuttuvat olennaiset sisällöt liittyivät asiantuntijuuden ytimeen eli hyvään tietämykseen ja tietopohjaan sekä uuden syntymiseen. Ehkä myös syvemmin ajateltuna ihmisen perustarpeisiin: kykenevyyteen, yhteenkuuluvuuteen ja autonomiaan. Työn ydintehtävät ja niihin liittyvien tavoitteiden täyttyminen ovat tärkeitä, koska ne luovat työlle merkityksen, vahvistavat rooliin liittyvää identiteettiä ja motivaatiota. Vastaavasti olennaisten tehtävien puuttuminen omasta työstä voi olla uhka omalle ammatilliselle identiteetille, koska tehtävien puute voi estää työn tavoitteiden saavuttamisen (Fila ym. 2024).
On myös huomattava, että satunnainen tai ajoittainen ydintehtävien puute ei vielä uhkaa ammatillista identiteettiä, mutta voi aiheuttaa turhautumista tai harmitusta. Sen sijaan pitkittyneeseen tai pysyvään tilanteeseen voi liittyä ammatillisen identiteetin rapautumista, sitoutumisen heikentymistä tai jopa työpaikan vaihtoaikeita.
Onhan työpaikallasi mahdollista sisällyttää työhön ne olennaisimmat tehtävät? Vai onko asiantuntijoiden työstä kadonnut jotakin olennaista?
Minna Toivanen, vanhempi asiantuntija, Työterveyslaitos
PS. Kerromme lisää Ylipursuavasta olennaiseen -hankkeen havainnoista, tutkimustuloksista ja tuotoksista HENRY ry:n webinaarissa 25.9.2025 klo 9–10.
Fila, M. J., Franzen, A., & Semmer, N. K. (2024). Illegitimate Absence of Tasks: A New Concept of Offense to The Self. Teoksessa In Stress, wellness, and performance optimization, 125–150. Apple Academic Press.