21.03.2024
Työkaluja parempaan yhteistyöhön
Jaan kanssasi neljä kiteytystä yli 20 vuoden kokemuksistani yhteistyön ja johtajuuden kehittäjänä. Nämä iskulauseet korostavat toimijuuden kehollista ja systeemistä puolta, jotka ovat jääneet aikamme yksilökeskeisen ja kieltä korostavan rationaalisuuden varjoon.
Puhu enemmän hänelle kuin hänestä
Puheen lisääminen niiden kesken, joita asia koskee kohentaa työilmapiiriä tiimissä muutamassa kuukaudessa. Tämä onnistuu, kun työyhteisön jäsenet pyrkivät yhteisestä sopimuksesta lisäämään asianomaiselle puhumista samalla kun tarpeetonta takanapäin puhumista vähennetään. ”Puhu enemmän hänelle kuin hänestä” periaatetta kannattaa kokeilla vaikka yhden kuukauden ajan ja arvioida sen jälkeen, mitä on tapahtunut. Määräaikaisuuteen on helpompi sitoutua kuin loppuelämäkseen. Yhdessä työpaikassa kokeiltiin ensin kuukausi, sitten toinen ja kolmannen jälkeen huomattiin yleisen puhetavan muuttuneen suoremmaksi. Yhteinen sopiminen auttoi pitämään kiinni periaatteesta kokeilun ajan.
Puhumalla enemmän hänelle, ketä asia koskee, tiedon laatu on parempaa ja samalla luottamus vahvistuu. Huhut, juorut ja muu epäselvyyttä aiheuttava puhe vähentyy. Myös takanapäin puhumisen vähentämisestä seuraa, että puhujien on puhuttava enemmän itsestään ja toisilleen, mikä voi aluksi olla vaikeaa, jos heidän välillään on jännitteitä, mutta niistäkin selvitään puhumalla enemmän toisilleen kuin toisista. Toisessa tapauksessa ”puhu enemmän hänelle kuin hänestä” periaatetta kokeillut työyhteisö, joka oli kärsinyt huonosta työilmapiiristä, muuttui niin mukavaksi paikaksi tehdä työtä, että eläkkeelle siirtymistä harkinnut avainhenkilö päätti jatkaa vielä yhden vuoden töissä.
Määrittele itsesi tai toiset tekevät sen puolestasi
Itsensä määrittely on lääke ylivastuullisuuteen etenkin esihenkilöille, joihin kohdistuu painetta sekä ylhäältä että alhaalta organisaatiossa. Omien rajojen ymmärtäminen ja niissä pitäytyminen on terveellistä, kun taas liiallinen mukautuminen muiden odotuksiin vie voimat. Esihenkilön ylivastuullisuudesta voi myös seurata johdettavien alisuoriutumista, kun esihenkilö alkaa tehdä töitä johdettavien puolesta samalla kun johdettavien työpanos jää vajaaksi.
Itsensä määrittely on ennen muuta toimintaa omien rajojen mukaisesti eikä niinkään ajatusharjoitus. Rajoilla tarkoitan yksilön tiedon, osaamisen ja kyvyn määrää sekä periaatteita, joiden mukaan hän haluaa toimia. Kyse on itsesäätelyn, siis itsensä johtamisen ja ryhmän yhteissäätelyn välisestä ”kamppailusta”. Ryhmäpaine voi saada henkilön toimimaan vastoin omia arvojaan ja tavoitteitaan, jolloin ryhmä määrittelee, kuka hän on. Itsensä määrittely on tietoista ja harkittua käyttäytymistä omien tavoitteiden suuntaisesti. Parhaimmillaan kyse on dynaamisesta epätasapainosta, jossa henkilö ei ole itsekäs tai itsetön, vaan jotain niiden väliltä.
Ihminen on joukkuelaji
Johtaminen ja yhteistyö helpottuvat merkittävästi, kun oivaltaa tahdosta riippumattoman fysiologisen synkronian vaikutuksen itsensä ja muiden välillä. Viritymme vaistomaisesti toisen ihmisen kehon tilaan, mitä kuvaa esimerkiksi sanonta ”tunteet tarttuvat”. Huomaamme synkronian vaikutuksen myös siinä, kun toisen ihmisen vaarallinen kaatuminen esimerkiksi Tosi-TV-ohjelmassa aiheuttaa ikävän tuntemuksen omassa kehossa.
Ihminen on laumaeläin, jolla on miljoonien vuosien esikielellinen historia takanaan. Kehomme ”lukevat” toisiaan, halusimme tai emme. Välillä synkronia voimistuu ja sitten taas heikkenee. Koemme tämän läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksen kasvuna tai heikkenemisenä, jota sitten selitämme järjellämme sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Tämä tahdosta riippumaton kokemus ei aina ole sopusoinnussa työn vaatimusten kanssa. Joskus on tehtävä yhdessä töitä, vaikka synkronia on heikkoa tai on palattava töiden ääreen hänen luotaan, jonka kanssa koen voimakasta yhteenkuuluvuutta.
Synkronia tai sen puute eivät siis saa kohtuuttomasti hallita työkäyttäytymistä. Tietoisuus ilmiöstä auttaa tunnistamaan oman kehon rutiininomaista ja ennakoivaa valmistautumista vuorovaikutustilanteisiin, mikä puolestaan luo edellytyksiä tietoisemmalle yhteistyölle ja itsensä johtamiselle.
Tavallisuus on yleisin elämänmuoto
Maailma on täynnä keskinkertaisuuden hyödyntämätöntä potentiaalia. Tavallisuuden pakenemisen hinta on suurempi kuin äkkiä arvaa. Väitän, että merkittävä osa yhteiskunnan pahoinvointia on seurausta tarpeettomista ja kohtuuttomista pyrkimyksistä äärimmäisyyksiin ja poikkeamiin. Sekä etukäteen kuviteltu paine paeta tavallisuutta että varsinaiset ponnistelut olla enemmän kuin tarvitsee aiheuttavat kroonisen stressitilan. Tämä allostaattinen kuorma seurauksineen on aikamme vitsaus.
Lääke on keskinkertaisuuden, siis tavallisen ja normaalin arvon ymmärtäminen. Keskinkertaisuudella tarkoitan luonnon normatiivisuutta, jossa lajit kukoistavat niille ominaisissa eikä äärimmäisissä olosuhteissa. Myös ihminen osana luontoa voi parhaiten tavallisuudessaan, joskin poikkeamille ja äärimmäisyyksille on myös oma paikkansa luonnossa.
Petri Ruotsalainen
KM, M.Div. johdon työnohjaaja CSLE, kriisityönohjaaja CMCS
Olen johdon sparraaja ja ammatillisen toimijuuden tutkija. Minua kiinnostavat kehollisuus, tunne ja luonnolliset järjestelmät käyttäytymisen selittäjänä. Asiakkaani ovat pääosin kunta- ja soteorganisaatioista. Lisätietoja PR Nonlinear Oy ja LinkedIn.