23.06.2021
Työn murros ja yrittäjämäinen työ
Mistä aiheista Suomessa puhutaan kun puhutaan tulevaisuuden työelämästä? Miten yrittäjyyden, yrittäjämäisen työn sekä verkostomaisen työn tekemisen kasvu näkyy julkisessa keskustelussa ja mediassa? Puhutaanko yrittäjyydestä irrallaan muusta työelämäkeskustelusta?
Vuonna 2018 Suomessa oli lähes 395.000 yritystä ja niistä yksinyrittäjiä yli 200.000 eli yksinyrittäjien osuus oli yli puolet. Vuosituhannen alussa yksinyrittäjiä oli noin 120.000, joten yksinyrittäjyyden kasvu on yksi työelämän suuria trendejä.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2018 suuria, yli 1.000 henkilöä työllistäviä yrityksiä oli Suomessa vain noin 120 kappaletta (www.stat.fi).
Kevytyrittäjien määrä kasvaa ja jo noin 150.000 ihmistä on rekisteröitynyt laskutuspalveluihin. Uusi työ ry toteaa, että Tilastokeskus ei rekisteröi kevytyrittäjiä erikseen, joten tämä työn tekemisen muoto jää osittain piiloon päätöksenteon rattaissa.
Työn murroksen yhtenä muutosajurina ovat ne korkean osaamisen ammattilaiset, joiden työlle on kysyntää ja jotka yrittäjänä/kevytyrittäjänä voivat valita mitä projekteja haluavat tehdä. Yrittäjyys voi alkaa sivutoimisesta yrittäjyydestä ja palkkatyöstä siirrytään kokeilujen ja kokemuksen myötä pois joko osittain tai kokonaan. Toisena ryhmänä ovat ns. pakkoyrittäjät, jotka siirtyvät yrittäjiksi muutoin kuin omasta aloitteestaan esimerkiksi irtisanomisen tai muun uudelleenjärjestelyn takia.
Suomalaisen yhteiskunnan turvaverkot ovat varsin jähmeästi seuranneet työn murroksen kehitystä: monet säädökset ja etuudet on lokeroitu sen mukaan, oletko esimerkiksi opiskelija, kokoaikaisessa palkkatyössä oleva työntekijä, yrittäjä tai eläkeläinen. Mikäli olet useammassa lokerossa tai lokeroiden välissä, syntyy hankausta. Tämä näyttäytyy työn teettäjälle hallinnollisena taakkana, sovellettavien sääntöjen epäselvyytenä ja työpanoksen tarjoajalle mahdollisena riskinä pudota pois turvaverkkojen piiristä. Osaltaan tilannetta on pyritty ratkaisemaan vaikkapa henkilövuokrauksella tai kevytyrittäjyydellä. Joskus tilanne saattaa ratketa myös niin, että työ jää joko tekemättä kokonaan tai että työpaikoilla joku tekee kyseistä asiaa ”toisella kädellä”.
Onko perinteinen kokoaikainen palkkatyö oikea lähtökohta sääntelylle, kun työn murros tuo mukanaan toisenlaista, purskeista ja yrittäjämäistä työtä? Työpanoksen tarjoajan status voi vaihdella tilanteen mukaan, usein myös hänen omasta halustaan. Korona-pandemia opetti meille, että moni tietotyötä tekevä voi siirtää työnsä sinne missä netti toimii ja läppärin akun saa ladattua. Mutta mitä tämä kaikki oikeasti tarkoittaa? Onko meillä yhteinen visio tulevaisuuden työstä vai seuraammeko vastentahtoisesti ulkoapäin tulevaa muutosta toinen jalka jarrulla?
Suomi tarvitsee verkostoyhteiskunnan toimintaa tukevaa ja mahdollistavaa lainsäädäntöä samoin kuin verotuskäytänteitä sekä selkeitä toimintamalleja, jotta yhä useampi voisi olla mukana työelämässä. Suomen matala työllisyysaste on kuin kuumemittari – työt ja tekijät eivät kohtaa, mutta oikeaa lääkettä edelleen mietitään.
Uusien toimintatapojen myötä tavat työllistyä ja tehdä työtä muuttuvat. Tällä on suora vaikutus työelämän turvaverkkoihin, joista keskeisin Suomessa on työttömyysturva.
Nykyinen työttömyysturva on luotu kokoaikaisen palkkatyön malliin perustuvaksi ja se on usein sidottu valvottuun työaikaan. Uudet työn tekemisen tavat harvoin osuvat tällaisen palkkatyön määritelmiin ja myös ansainta on tyypillisesti riippuvainen työajan sijaan suoritteista ja tuloksista. Tästä syystä monet uudet työnteon muodot käsitellään työttömyysturvassa usein yrittäjästatuksella tehtynä työnä ja työnsuorittajan tilanne on usein epävarmempi. Työttömyysturvan ehdotettu euroistaminen osaltaan muuttaisi tätä tilannetta, mutta optimaalinen ratkaisu vaatisi myös muiden työn murrokseen liittyvien seikkojen huomioimista.
Yrittäjän on mahdollista olla työttömyysturvan piirissä, mutta edellytykset ovat vaativammat verrattuna palkansaajaan. Käytännössä uuden ajan ”yrittäjän” voi olla vaikea turvata toimeentuloa työttömyysturvalla, koska toiminta voi olla esimerkiksi liian pienimuotoista. Asian toinen puoli on, että tällaisessa tilanteessa oleva henkilö ei välttämättä itse edes miellä olevansa yrittäjä.
On mahdollista, että usea henkilö tekee täysin samaa työtä, mutta työnteon juridisessa muodossa on eroa, jolloin työllä on erilaisia seurauksia työttömyysturvassa. Tulevaisuutta silmälläpitäen on jatkuvasti ajankohtaista pohtia, mitä tapahtuu, jos työtä tehdään yhä enemmän yrittäjämäisesti, mutta työttömyysturva pohjautuu perusoletuksena edelleen palkansaajana tehtyyn työhön.
Vaarana on, että nykyinen rakenne hidastaa uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja voi jatkossa myös polarisoida työmarkkinoita yhä selvemmin. Vakaa palkkatyö takaa toimivan työttömyysturvan, samalla kun samoja töitä yrittäjänä tehdessään voi jäädä turvan ulkopuolelle. Alustatyö voi tarjota joustavampia työntekomahdollisuuksia sekä tilaisuuden hankkia lisätuloja, mutta se jää usein työttömyysturvan ulkopuolelle. Toimeentulon epävarmuus voi tehdä eteenpäin pyrkimisen hankalammaksi, jolloin alustatyötä tekevät voivat jäädä jumiin satunnaisiin keikkatöihin.
Haasteena on työttömyysturvan (sekä muiden tukien) ja uusien työnteon muotojen yhteensovittaminen. Käytännön ongelma on työttömyysturvan rahoittaminen, joka on riippuvainen työntekijöiltä ja työnantajilta kerätyistä maksuista. Ratkaisu todennäköisesti tulee molemmista suunnista; osa uusista työnteon muodoista lähenee työsuhteista palkkatyötä ja samalla työttömyysturvaa kehitetään siihen suuntaan, että työnteon juridisella muodolla tai työajalla on vähemmän merkitystä.
Blogitekstin ovat kirjoittaneet Janne Ruohisto, Sanna Alamäki, Karoliina Jarenko ja Marita Salo työn murrosta pohtivan pyöreän pöydän keskustelujen pohjalta. Tämä on blogitekstisarjan toinen osa, ensimmäinen on julkaistu 25.2.2021.
Lisälukemista:
The Accenture Future of Work Study 2021
Perttu Salovaara: Riisuttu organisaatio
The future of work after COVID-19
Thriving in the Gig Economy
by Gianpiero Petriglieri, Susan J. Ashford, and Amy Wrzesniewski
Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta
Työterveyslaitos: Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä
Upwork Study Finds 22% of American Workforce Will Be Remote by 2025