19.03.2019

Kuinka tunnistaa piilossa olevia työyhteisön solmuja – ja avata niitä?

Ihmisen työn muuttumisen kautta työyhteisön toimintakyvystä huolehtiminen on yhä tärkeämpää ja vaativampaa. Yhä harvempi tekee töitään yksin, yhä harvempi vastaa työnsä tuloksista yksin ja yhä harvempi onnistuu yksin. Myös yhä harvempi oppii yksin. Yksin tekemisen rinnalla töitä tehdään yhä useammin yhdessä. Muotitermein ilmaistuna ”itse ohjautuminen ja yhdessä ohjautuminen” kulkevat käsi kädessä – ja ihmisten kesken työyhteisössä on paljon enemmän vilskettä kuin edes ehtii havaitsemaan.

Työyhteisö on ihmisten työpaikka ja sosiaalinen verkosto, jossa syntyy, kuolee ja pulppuaa monenlaista ajatusta, tunnetta ja yllykettä. Viimeiset vuosikymmenet työyhteisön kehittämisen trendinä on ollut pintailmiöihin tarttuminen. Usein kuulee tarkennettavan esimerkiksi pelisääntöjä, työtapoja tai rooleja. Ja tämä on tärkeää, jos niissä on epäselvyyttä tai niitä muutetaan. Nämä ovat asioita, jotka jokainen mieltää työn tekemiseen liittyviksi, ja joita on helppo käsitellä konkreettisesti. Hyvin usein työyhteisövalmennuksissa toivotaan ”konkreettisia tuotoksia”.

Toisaalta työyhteisön toimintakyvyn ja uudistumiskyvyn kasvattaminen voi edellyttää myös sitä, että katsotaan pinnan alle – toisin sanoen tarkastellaan myös sitä, mikä ei helposti näy tai ole aivan ilmeistä. Vielä vuosikymmenten jälkeen muistelen jo edesmenneen psykologian professorin Antero Toskalan sanoja ”hyvä leadership on ihmisen irrationaalisen puolen kohtaamista”. Voisiko siis olla niin, että sekä ”rationaalisen ja näkyvän” että ”irrationaalisen ja näkymättömän” puolen ymmärtäminen luovat edellytyksiä ihmisten johtamiselle, joka lisää niin yksilön kuin yhteisönkin inhimillistä kilpailukykyä?

Organisaatiolla ja työyhteisöllä on oma vaikuttava kehityshistoriansa, kuten yksilölläkin. Organisoituminen on tapahtunut ulkoa tulevien vaikutteiden ja tarpeiden sekä sisältä – ihmisistä – tulevien tarpeiden seurauksena (usein törmäyksien seurauksena :). Näin ollen nykytilannetta voi ymmärtää paremmin tarkastelemalla historiaa – ja uudistumiskyvyn lisäämiseksi historian rinnalle tarvitaan myös näkemystä tarpeiden muutoksista.

On olemassa työkaluja ja tekniikoita, joilla työyhteisöä voi auttaa pysymään perustehtävässään ja oppimaan yhteisiä keskittymisen ja selviytymisen taitoja. Työyhteisö – kuten mikä tahansa ihmisten yhteisö – on alati muuttuva. Se ei ole ”vain hyvässä iskussa” tai vain ”alisuoriutuva”, vaan se on näitä ja monia muita asioita tietyiltä osin jatkuvasti. Jokainen työyhteisö menee välillä lukkoon ja kohtaa ongelmia. Johtamisen kannalta kriittistä on se, että osataan avata syntyneitä solmuja. Kuitenkin solmut tulee ensin tunnistaa - tai vaikka tuntea nahoissaan.

Jos haluat oppia asiasta lisää, ota ihmeessä yhteyttä:
http://www.hopeconsulting.fi/wp-content/uploads/2019/02/Avaa-työyhteisön-solmut-_-Valmennus-1.pdf

Pirjo Nikkilä
Sosiaalipsykologi, työnohjaaja, lyhytterapeutti
Hope Consulting Oy

Yhteistyössä:
Merja Munnukka-Dahlqvist
Sosiaalipsykologi, psykoterapeutti (VET, kriisit ja traumat)
Konsultointi ja Koulutus MMD Oy