13.10.2026
Laki on niin kuin se luetaan - vai onko?
Vastauksia ei voi aina olla valmiina
HR-työn arjessa on usein tarpeen saada selkeä ja yksiselitteinen vastaus erilaisiin työsuhdetta koskeviin kysymyksiin. Myös mahdolliset työpaikalla syntyneet epäselvyydet tulisi yleensä ratkaista joutuisasti, jotta ne eivät rasittaisi työn suorittamista eivätkä häiritsisi työyhteisön toimintaa. HR:ltä odotetaankin useimmiten nopeaa reagointia. Aina vastausta ei kuitenkaan ole valmiina. Jos asiassa on oikeudellista epäselvyyttä tai -varmuutta, olisi tärkeää, että aikaa jäisi riittävälle taustatyölle ja selvittelylle. Vaikeimmat ja haastavimmat kysymykset ovat yleensä vielä sellaisia, joihin ei ole välttämättä edes annettavissa ”yhtä ja oikeaa” vastausta. Tulkintavaihtoehtoja voi olla myös yhtä useampia.
Työnantaja päättää ensivaiheessa
Käytännössä työnantaja joutuu kuitenkin tekemään ja saakin tehdä tulkintaetuoikeutensa nojalla päätöksen siitä, miten asiassa edetään, ja mikä mahdollisista ratkaisu- tai etenemisvaihtoehdoista valitaan. Toki lakeja ja mahdollista työehtosopimusta noudattaen. Tämä voi joskus tapahtua ilman, että olisi tiedossa, miten asiaa lopulta tuomioistuimessa arvioitaisiin. Onkin tärkeää, että ratkaisut työpaikalla tehdään riittävän selvittelyn ja tiedon perustella. Lisäksi tulkinta tai ratkaisu olisi aina tehtävä uskoen vilpittömästi sen oikeellisuuteen. Kun työpaikalla tehty ratkaisu voi osoittautua myöhemmin virheelliseksi, on myös mahdollisen virheellisen ratkaisun seuraukset tunnistettava etukäteen.
Miten lain oikeaa sisältöä selvitetään?
Lakien tekstit ovat pääosin yleiskieltä, joten pykälän sisältö tulisi olla ymmärrettävissä yksiselitteisesti sitä lukemalla. Näin ei kuitenkaan aina välttämättä ole, vaan lakiteksti saattaa vaatia tulkintaa. Lainsäännöksissä voi olla myös yleiskielestä poikkeavia termejä ja ilmaisuja. Työlaeissa on käytetty myös hyvin yleisiä ilmaisuja, kuten työnantaja-aloitteiselta määräaikaiselta työsopimukselta edellytettävä ”perusteltu syy” ja henkilöperusteiseen irtisanomiseen vaadittava ”asiallinen syy”. Nämä ilmaisut eivät kerro riittävästi perusteen sisällöstä. Ja vaikka lain teksti olisi kielellisesti ymmärrettävää, ei se välttämättä silloinkaan riitä vastaamaan käytännössä esille tulleeseen kysymykseen.
Lainsoveltaja, kuten HR:n ammattilainen, tarvitseekin vastausta hankkiessaan avukseen usein myös muuta aineistoa kuin itse lakitekstin. Käytännössä ensimmäisenä lähteenä ja apuna saatetaan käyttää aiheesta kirjoitettua kirja, joka voi löytyä helposti digitaalisena verkkokirjahyllystä. Suositeltavaa ei ole kuitenkaan edetä yksinomaan kirjoissa esitettyjen tulkintojen ja näkemysten perusteella, vaan pyrkiä myös aina itse varmistamaan lain oikea sisältö.
Miten lakeja tulkitaan?
Selvitettäessä lain sisältöä on ensisijaisena lähtökohtana aina pykälän kirjoitettu muoto ja tässä yhteydessä puhutaan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Jos sanamuoto ei ole ehdoton ja selkeä tai pykälässä on hyvin yleinen ilmaisu, on selvitettävä lainsäätäjän tarkoitusta. Tässä vaiheessa siirrytään lainvalmisteluaineiston pariin. Niistä pyritään saamaan selville, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Käytännössä se selvitetään lakia tai sen yksittäistä säännöstä koskevasta hallituksen eduskunnalle antamasta esityksestä (HE). Hallituksen esityksen säännöskohtaiset perustelut ovat tässä yhteydessä ne, joiden avulla ”etsintää” suoritetaan. On syytä myös aina tarkistaa, onko eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan käsittelyssä tapahtunut muutoksia, jolloin hallituksen esitys ei ole enää kaikilta osin paikkansapitävä. Tällöin tukeudutaan hallituksen esityksen ohella valiokunnan mietintöön.
Lainvalmisteluaineistossa ei aina pelkästään selitetä lainsäännöksen sisältöä, vaan niissä on joskus myös pyritty tulkitsemaan säännöstä tai antamaan soveltamisohjausta käytäntöön. Joskus aineistosta tulee esille myös sellaisia asioita, joita ei voi päätellä suoraan lakitekstistä.
Jos lainsäätäjän tarkoitusta ei saada selville tai tarkoitus ei anna vastausta selvityksen alla olevaan kysymykseen, on seuraavana tulkinta-aineistona asiasta mahdollisesti syntynyt korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö. Työlakeja koskevaa korkeimman oikeuden käytäntöä on kuitenkin suhteellisen vähän, joten kaikkiin käytännön kysymyksiin ei siitä saa tukea. Tulkinnan apuna voi eräissä tapauksissa käyttää myös työtuomioistuimen käytäntöä. Vasta tämän jälkeen tulisi siirtyä kirjojen ja artikkelien pariin.
Lopputulos voi yllättää
Lain lopullinen sisältö ei välttämättä ole aina se, mitä ensilukemalla voisi päätellä tai olettaa. Joskus on mahdollista päätyä myös yhtä useampaan ratkaisuvaihtoehtoon. Ratkaisu on aina kyettävä perustelemaan, ja juuri siihen tarvitaan edellä selvitettyä lain tulkinta-aineistoa. Selvittelyn lopputuloksena voi olla joskus myös se, että HR:lle esitettyä työlakia koskevaa kysymystä ei ole käsitelty lainkaan missään tulkinta-aineistossa. Tämäkin on tärkeä löydös, eikä sitä tule pelätä.
Jaana Paanetoja
OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti, tietokirjailija