29.10.2026
Jos tekoäly tuntuu tyhmältä, käytätkö sitä liian vähän?
Tekoälyn hyödyntämisestä puhutaan yhä usein yksittäisten käyttötapausten kautta: valitse sopiva työkalu, opettele muutama hyvä kehote ja poimi tehokkuushyödyt talteen.
Itselleni ratkaiseva oivallus oli tajuta, ettei tekoäly pääse oikeuksiinsa vain täsmäkäytettynä. Jos haluan saada siitä merkittävää hyötyä, minun kannattaa tehdä sillä jatkuvasti ja kaikenlaista.
Täsmäkäytössä en opi tunnistamaan, mihin tekoäly soveltuu, milloin sen tuotokseen voi luottaa ja missä tarvitaan omaa ajatteluani. Tekoäly puolestaan saa liian vähän tietoa työstäni, kielestäni ja laatukriteereistäni. Yhteistyön laatu parani kohisten, kun opin antamaan oikean kontekstin, näyttämään esimerkkejä, täsmentämään tavoitetta ja antamaan palautetta.
Oma arkeni HR-konsultointia ja esihenkilövalmennuksia tarjoavana yrittäjänä tarjoaa tästä monta esimerkkiä:
- Kun aloin tehdä tekoälyn avulla tarjouksia ja valmennusmateriaaleja, ensimmäiset tuotokset olivat niin kehnoja, että luulin, ettei valmiita materiaaleja voisi tehdä. Yhä harva dokumentti menee läpi täysin ilman omaa viilausta, mutta tarvittava ihmistyö on vähäistä. Ratkaisevaa oli antaa tekoälylle tietoa taustastani ja brändini ilmeestä sekä näyttää esimerkkejä itse viimeistelemistäni materiaaleista. Huomaa, että tämän voi tehdä myös ilman asiakkaiden tunnistetietoja anonyymisti tai pseudonyymeilla.
- Sama kehitys tapahtui sähköpostiviesteissä. Ensimmäiset versiot olivat sietämätöntä tekoälyjargonia: “Asia ei ole tämä – vaan tämä”, tarpeetonta mahtipontisuutta ja aivan liikaa sanoja. Vähitellen opin kertomaan, millaista kieltä, sävyä ja rakennetta tavoittelen – jopa mitä emojeita käytän. Nyt en aina jälkikäteen pystyisi sanomaan, olenko kirjoittanut viestin kokonaan itse vai saanut siihen apua tekoälyltä. Tekoäly ei koskaan korvaa omaa ajatteluani. Päinvastoin: se vapauttaa minut tekstin tuottamisen “bulkilta” pohtimaan, miksi ja mistä haluan viestiä. Minä vastaan edelleen sisällöstä, sävystä ja vaikutuksesta.
- Etenkin ADHD-ihmisenä projektinhallinta on minulle yksi tärkeimpiä tekoälyn käyttökohteita. Pidän asiakkuuksistani jatkuvaa lokia: “Mietin tätä, asiakas nosti esiin tuon, päädyimme tekemään näin.” Kun palaan projektiin, tekoäly kokoaa aikaansaannokset, avoimet kysymykset ja seuraavat askeleet. Samalla syntyvät asiakasyhteenvedot, laskutuksen koosteet ja myynnin seuranta.
- Omaksikin hämmästyksekseni minulla on jopa jatkuvasti päivittyvä kassavirtaennuste. En jaksaisi ylläpitää sitä käsin Excelissä, mutta tekoäly poimii sanalliset “tarjosin” ja “closasin” -viestini taulukkoon. Parasta on, kun voin lukujen tulkitsemisen sijaan kysyä: “Riittävätkö rahani loppuvuoden?”
Käyttöönotto on ihmisprosessi, ei IT-prosessi
Ihmiset saattavat olla samassakin työyhteisössä hyvin eri kohdissa AI-matkaansa. Toinen pyörittää agenttiarmeijaa ja toinen odottelee lähtökuopissa, milloin on pakko liikahtaa. Jälkimmäiset eivät ehkä enää tohdi tunnustaa, etteivät oikeastaan vieläkään tiedä, mistä se Claude ladataan.
Tekoälyn käyttöönotto onkin teknologisen muutoksen lisäksi uskallus- ja oppimisprosessi. On paitsi tiedettävä myös tohdittava: kokeilla uutta ja luopua vanhasta. Ihmiset tarvitsevat työkalujen ja tietoturvalinjausten lisäksi aikaa harjoitella, luvan tehdä keskeneräisiä räpellyksiä, mahdollisuuksia jakaa toimivia käytäntöjä – ja tilaa olla myös huolissaan.
Eikä tämäkään vielä riitä. Tekoälyn käyttöönotto vaatii identiteettityötä.
Jos olen rakentanut urani sen varaan, että olen nopea etsimään tietoa ja näppärä käyttämään järjestelmiä, mikä minun arvoni on, jos kone tekee molemmat puolestani? Tietotyöläiset ovat saman kysymyksen äärellä kuin metsurit silloin, kun pokasaha vaihtui moottorisahaan ja myöhemmin metsätyökoneeseen: mikä oikeastaan on työni kohde ja mitä sellaista arvoa minä sille tuotan, jota ei koneelta saa?
Tätä epävarmuutta ei ratkaista pelkällä käyttökoulutuksella. Ihmiselle pitää syntyä ymmärrys siitä, millaiseksi hänen työnsä muuttuu ja mihin hänen osaamistaan tulevaisuudessa tarvitaan. Muuten vanhasta tehtävästä kiinni pitäminen voi näyttää muutosvastarinnalta, vaikka kyse olisi pohjimmiltaan oman ammatillisen arvon suojelemisesta.
Myös ajankäyttöä on ajateltava uudelleen. Jos uuden työkalun opettelu lisätään valmiiksi täyden työpäivän päälle, tekoäly voi aluksi lisätä kuormitusta enemmän kuin vähentää sitä. Tehokkuushyödyt eivät myöskään itsestään muutu palautumiseksi tai väljemmäksi työksi. Vapautunut tila täyttyy helposti uusilla tehtävillä ja kasvavilla odotuksilla.
Pahimmillaan tekoälyllä vain kiihdytetään työn tahtia. Paljon kiinnostavampaa olisi kysyä, mitä sellaista vuorovaikutteista ihmistyötä voisimme viimein tehdä, jolle koneen naputtelun täyttämissä kalentereissa ei aiemmin ollut tilaa.
Kuulin juuri ilahduttavan esimerkin työyhteisöstä, jossa yhteinen toimistopäivä todella käytetään pyöreiden pöytien ääressä työskentelyyn – ei yksin puhelinkopeissa Teams-palavereissa istumiseen. Sekin on siis mahdollista, usko tai älä.
Siksi johdon ja HR pitäisi kysyä muutoksen äärellä ainakin:
- Mitä tekoälyn käytöllä tavoittelemme?
- Miten eri työroolit muuttuvat ja mistä ihmisen arvo niissä jatkossa syntyy?
- Miten mahdollistamme ajan ja tuen uuden työtavan oppimiseen, jotta emme souda kädet rakoilla niin lujaa, ettemme ehdi käynnistää perämoottoria?
- Mitä jätämme tekoälyn myötä tekemättä – ja mihin vapautuvan ajan käytämme?
- Miten varmistamme, että muutos vahvistaa työkykyä eikä vain kiihdytä työn tahtia?
Tekoäly voi jäsentää, tiivistää, vertailla, muistaa ja tuottaa vaihtoehtoja. Se ei kuitenkaan kanna vastuuta päätöksistä, ymmärrä työyhteisön ihmissuhteita kuten siihen kuuluva ihminen eikä arvioi tilanteiden merkitystä ja eettisiä seurauksia puolestamme. Se ei korvaa luottamusta, kohtaamista tai ammatillista harkintaa. Se ei myöskään ymmärrä, miksi haraan vastaan: mistä ammatti-identiteettini rakentuu ja mistä siksi yritän pitää viimeiseen asti kiinni.
Parhaimmillaan tekoäly vapauttaa aikaa juuri näille inhimillisen työn ulottuvuuksille. Se edellyttää, että teknologian rinnalla johdetaan oppimista, identiteetin muutosta, työn rakenteita ja kuormitusta.
Tärkein kysymys ei ehkä lopulta olekaan, mitä kaikkea kone osaa. Olennaisempaa on kysyä, miten me ihmiset rakennamme työmme ja työidentiteettimme uudelleen.
Näitä kysymyksiä käsittelen HENRY:n aamiaiswebinaarissa 3.11. teemalla “Työkaverina tekoäly - Inhimilliset supervoimat ja työyhteisön voima AI-transformaatiossa”
Heli Rautjärvi
Kirjoittaja on psykologi, yrityskulttuurimuotoilija ja entinen HR-johtaja, jonka työstä johtamisen ja strategisen HR:n konsulttina on tullut AI:n avulla entistä ihanampaa.