27.11.2023
Oivalluksia työn merkityksellisyyden hetkistä
Olen työskennellyt parisen vuotta tutkimushankkeessa, jossa on tutkittu työn merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden kokemuksia ja mietitty, miten merkityksellisyyden hetkiä voi työarjessaan vaalia ja miten puolestaan suojautua merkityksettömyydeltä. Erityisesti tutkimuksen fokuksessa olivat hoiva- ja opetusalojen työntekijöiden kokemukset. Hankkeen ollessa kohta päätöksessä on oiva hetki miettiä, mitä itse olen oppinut ja oivaltanut työn merkityksellisyydestä, ja mitä se mahdollisesti olisi omassa työssäni.
Hankkeen aikana olen syventynyt moniin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Olen oppinut, että työn merkityksellisyydellä viitataan työhön, joka koetaan arvokkaaksi, tärkeäksi, mielekkääksi ja omaa elämää rikastavaksi. Merkityksellisellä työllä nähdään usein myös olevan vaikutusta omaa etua suurempiin kokonaisuuksiin. Aikaisempi tutkimus on todennut, että työn merkityksellisyyden kokemukset liittyvät hetkiin, joissa työtä tehdään toisia varten, yhdessä toisten kanssa tai joissa koetaan positiivista muutosta oman itsensä hyväksi.
Omassa työssäni koen merkityksellisyyttä, kun pystyn avittamaan opiskelijaa eteenpäin opinpolulla tai kun huomaan, että tutkimusartikkeliani luetaan tai toinen tutkija hyödyntää sitä omassa tutkimuksessaan. Merkityksellisyyden kokemukset liittyvät myös siihen, että huomaan oppineeni uutta ja aikaisemmin ehkä hankaliksi kokemani asiat ovat muuttuneet asiantuntemukseksi. Erityisen mieluisia merkityksellisyyden hetkiä koen, kun saamme yhdessä aikaan jotain, jotain sellaista mitä kukaan meistä ei olisi pystynyt yksin saavuttamaan. Jotain ehkä niin hienoa, että sitä muistellaan vielä useasti kahvikupposen tai viinilasillisen ääressä.
Työn kokemisella merkitykselliseksi on hyötyä niin työtekijälle itselleen kuin koko organisaatiolle. Monissa tutkimuksissa työn merkityksellisyys on liitetty niin lisääntyneeseen työhyvinvointiin, tyytyväisyyteen kuin motivaatioon. Organisaation tasolla tämä tarkoittaa motivoituneita ja työhönsä sitoutuneita työntekijöitä, jotka vaikuttavat positiivisesti organisaation tuottavuuteen ja työn laatuun. Monista hyvistä seikoista huolimatta työn merkityksellisyydestä puhutaan työpaikolla yllättävän vähän. Näin oli tutkimissamme hoiva- ja opetusalojen organisaatioissa ja tämä on myös oma kokemukseni. En muista, että aikaisemmissa tai nykyisessä työpaikassani olisimme tietoisesti pohtineet työmme merkityksellisyyttä tai tekijöitä, jotka aiheuttavat merkityksettömyyttä. Tutkimusaineiston avulla olen oppinut, että työn merkityksellisyyttä kannattaa pohtia ja sitä kannattaa myös pohtia yhdessä, koska merkityksellisyyden kokemukset eroavat työntekijöiden välillä. Keskustelemalla ymmärrämme paremmin erilaisia merkityksellisyyden kokemuksia ja ymmärryksemme toisistamme ja omasta työyhteisöstämme kasvaa.
Työn merkityksellisyydestä ei ole helppo puhua. Se on aiheena jotenkin laajalle levittyvä, vaikeasti tartuttava ja jopa jollakin tapaa ylevä. Siksi varmaan itsekin olen karttanut miettimästä oman työni merkityksellisyyttä tai merkityksettömyyttä. Sitä kuitenkin kannattaa pohtia ja jopa havainnoida omia merkityksellisyyden kokemuksia. Niitä kannattaa painaa mieleensä tai jopa kirjoittaa muistiin. Usein ne ovat pieniä asioita, jotka saattavat unohtua arjen kiireessä tai tilanteissa, joissa merkityksettömyyden hetket uhkaavat ottaa vallan. Tutkimushankkeemme aikana olen myös oivaltanut, että työ ei ole joko merkityksellistä tai merkityksetöntä vaan se koostuu merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden hetkistä. Jos työni koostuisi vain merkityksellisyyden hetkistä, tunnistaisinko edes niitä ilman merkityksettömyyden kokemuksia? Onko niin, että joskus on hyvä tehdä työtä, joka tuntuu merkityksettömältä, jotta osaisin nauttia työstä, joka luo merkityksellisyyden hetkiä ja tuo hymyn huulille. Oleellista varmaankin on, että näitä erilaisia hetkiä on sopivassa suhteessa niin, etteivät merkityksettömyyden kokemukset valtaa liiallisesti alaa omassa työssäni.
Se, mitä erityisesti tutkimuksen kohteena olevien organisaatioiden työntekijät ovat minulle työn merkityksellisyydestä opettaneet, on kiitoksen ja kannustavan palautteen voima. Työn merkityksellisyyden kokemuksia kuvatessaan moni kyselyyn vastaaja tai työpajaan osallistunut nosti kiitoksen ja palautteen saamisen tärkeäksi merkityksellisyyttä rakentavaksi asiaksi. Kiitos niin työkaverilta, esimieheltä, organisaation johdolta kuin asiakkaaltakin tuottaa merkityksellisyyttä ja saattaa suojata merkityksettömyydeltä. Joskus kiitokseksi riitti jopa vain hymy tai tyytyväisyys asiakkaan kasvoilla. Siksi olen yrittänyt aina muistaa kiittää saadessani apua ja pitänyt kynnyksen erityisen matalana antaa henkilökohtaista positiivista palautetta. Parhaimmillaan kiitos voi tuoda merkityksellisyyden hetkiä jonkun toisen työpäivään.
Satu Parjanen
Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana LUT-yliopiston Lahden kampuksella Innovatiiviset organisaatiot ja kestävä yhteiskunta -tutkimusryhmässä. Hän on toiminut tutkijana Työsuojelurahaston rahoittamassa Työn m&m - yhteistutkijuudella ymmärrystä työn merkityksellisyyteen ja merkityksettömyyteen -hankkeessa, jossa tavoitteena on ollut merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden autenttisten kokemusten, niiden elementtien ja kontekstien tutkiminen ja syvempi ymmärrys.