31.03.2020

Koronan jälkeen työelämä ei ole enää entisensä

Maailma nyrjähti jo. Kriisin keskellä meiltä voi helposti jäädä huomaamatta, kuinka jotain ympärillämme on merkityksellisellä tavalla muuttunut. Kohdallemme osui paradigmamuutos. Ei määrällinen, vaan perustavalla tavalla laadullinen muutos. Tämän mittakaavan muutoksia mahtuu yhden elämän mittaan kenties vain yksi, jos sitäkään.

Mutta mikä sitten muuttui? Ymmärtääksemme, miltä uusi maailma näyttää, on meidän haettava yhdistäviä teemoja. Nähdäkseni ainakin seuraavat asiat ovat loksahtaneet tai loksahtamassa uuteen muotoon:

1) Digitaaliset työskentelytavat todistavat voimansa. Koululaisista, tiimeihin ja johtoryhmiin paikkaan sitomattomasta työstä on tullut arkipäivää kaikille. Sekä epäilijät että uskovaiset ovat saaneet todistaa, kuinka pyörät pyörivät kaiken eristyksen keskelläkin. Moni on herännyt harhakuvistaan.

2) Tunteiden kohtaaminen ja johtaminen nousee kriittiseksi. Epävarmuuden keskellä meidän ihmisten kokonaisvaltaisuus korostuu. Emme ole vain rationaalisia ja tehokkaita, vaan olemme myös herkkiä ja haavoittuvia. Kaikkiin tunteisiin sisältyy valtavasti voimaa, mutta ei tukahdutettuina. Tunteet tulevat pysyvästi näkyvällä tavalla mukaan meidän kaikkien arkeen.

3) Työn merkityksellisyys ottaa kvanttiloikan. Kriisi on laittanut meidät ihmiset uudelleenarvioimaan tärkeinä pitämiämme asioita. Tuttu yritys on saattanut kriisin keskellä paljastua falskiksi. Arvot on laitettu todelliseen puntariin ja merkityksen mittaristomme on uudelleenkalibroitu. Emme arvioi enää mitään samalla mittatikulla kuin ennen.

4) Maailman väestön keskeisriippuvuus on toden teolla konkretisoitunut. Aiemmin globalisaatio on voinut olla vain etäinen, abstrakti sana. Nyt olemme omakohtaisesti aivan vieressä, jollemme jopa myrskyn silmässä, nähneet, mitä systeeminen käytännössä tarkoittaa. Vastauksena siihen on yhteistyön radikaali kasvu kaikilla tasoilla. Uhat ovat liian suuria voitettavaksi yksin.

Kaikki tämä tarkoittaa, ettemme tee töitä jatkossa enää samalla tavalla kuin ennen. Uusi aikakausi on alkanut. Kriisissä voi käpertyä vanhaan, takertua kuin hukkuva ajopuuhun, vain selvitäkseen yhdestä koskesta ennen joutumistaan seuraavaan. Mutta kriisi on aina myös mahdollisuus. Se työntää meidät pois tutusta ja totutusta. Kriisi avaa meille portin johonkin uuteen. Kyse on vain siitä, astummeko siitä sisään.

Yhteistyö ja tunteet. Nämä kaksi asiaa on nyt pysyvällä tavalla määritelty uudelleen työn tekemisessä. Tulevaisuus on niiden, jotka kykenevät uudistumaan näissä. Siksi juuri nyt on aika ohjata eikä vain ohjautua. Akuutein kriisivaihe vie kaiken huomiomme – ymmärrettävästi. Tiimit tarvitsevat kipeästi apua ja uusia työtapoja uudessa normaalissa. Tarve on nyt. Ja kun on tarve, ovat myös vastaanottimet auki. Nyt on paras mahdollinen hetki rakentaa keskustelukanavia, lähettää ymmärrysluotaimia, nostaa dialogia tunteista mutta yhtä lailla myös arjen innovaatioista.

Siemen on kylvetty. Kriisin jälkeen tulee aika, jolloin kaikki näyttää palaavan ennalleen. Ihmisten kaipuu toimistoihin ja vanhoihin rutiineihin näyttää hetken aikaa ylitsepursuavalta. Mutta muutos on liikkeellä. Pelin säännöt on kirjoitettu uusiksi. Siksi aika toimia on juuri nyt.

Toni Paloheimo

Kirjoittajan intohimona on parempi (työ)elämä meille kaikille. Questbackilla hän auttaa yrityksiä parantamaan inhimillisiä kokemuksia sekä seinien sisä- että ulkopuolella.