03.05.2018

Vapaa-aika = valmistautumista työhön -aikaa

Kävin taannoin tilaisuudessa, jossa kuulin itselleni herättävän lauseen: vapaa-aika ei ole vain töistä palautumista varten, vaan vapaa-ajallaan ihmisen pitäisi olla energinen, jotta jaksaa omien harrastusten ja perhe-elämän kanssa. Aika itsestään selvä lausahdus ja jokaiselle varmasti tuttu.

Nykyään tiedetään paljon siitä, mitä ihmisen keho- ja mieli tarvitsevat sekä suoriutuakseen että palautuakseen. Se mistä ei mielestäni riittävästi puhuta, on MISSÄ kyseiset toiminnot tapahtuvat. Tässä ei nimittäin ole mielestäni kyse joko/tai periaatteesta, vaan sekä/että.

Sanotaan, että esimiehen tulee tiedostaa alaisestaan, että huono suorituskyky voi johtua esimerkiksi ongelmista kotona. Onko toisaalta mietitty, että kotiongelmat voivat myös johtua siitä, että töistä väsyneinä ja ärsyyntyneinä tulevat alkavat herkemmin vaikkapa riitelemään turhanpäiväsistä asioista kuin energisenä ja hyväntuulisena tulevat. Eli kotiolot vaikuttavat työtehoon – kyllä – mutta samaten vaikuttavat työolot ns. kotitehoon.

Työssä käyvän ihmisen päivä voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, josta 1/3 on pyhitetty nukkumiselle, 1/3 töille ja 1/3 vapaa-ajalle. On tärkeää huolehtia henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista muun muassa liikkumalla tarpeeksi, syömällä hyvin ja lepäämällä. Jotta ihminen toimisi hyvin, näitä asioita tulisi hoitaa jatkuvasti, ei vain kolmasosassa päivästä.

Kun puhutaan siitä, mitä työnantaja voi tehdä työntekijöidensä hyvinvoinnin tueksi kuulee usein puhuttavan kulttuuri- ja liikuntaseteleistä, erilaisista virkistyspäivistä, hieronnasta jne. Nämä ovat hyviä kannustimia, enkä halua niitä väheksyä. Koen itse kuitenkin, että saadakseen työtehoa lisättyä merkittävästi, niin pitäisi miettiä esimerkiksi sitä, miksi työpaikalla ja työajalla ei saisi tai voisi myös palautua? Tai harrastaa liikuntaa? Itse tykkään kuntosaliharjoittelussa tapahtuvasta vuorovaikutuksesta, missä joudun sosiaalisena ja puheliaana henkilönä välillä kuuntelemaan muita, kun joutuu keskittymään itse suoritukseenkin. Tämä olisi mielestäni loistava ympäristö pitää palavereja, joista ainakin itse koen saavani enemmän irti kun perinteisessä neuvotteluhuoneessa. Onko tämä mahdoton ajatus toteuttaa, vai onko kyse vain ajattelumallista, jonka mukaan erilaiset työskentelytavat ovat merkki tehottomuudesta, laiskottelusta, tai asiasta, joka ei vaan kuulu työympäristöön.

Töissä käytettävät työkalut ovat kehittyneet valtavasti viimeisen vuosikymmenen aikana, mikä on omalta osaltaan lisännyt tehokkuutta. Voisiko nyt myös kehittää työskentely- ja taukotapoja, joilla saataisiin myös lisättyä itse työtehoa käyttämään näitä työkaluja? Oli kyse sitten tapaamisten pitämisestä eri paikoissa ja tavoilla tai yksinkertaisesti mahdollisuudesta tehdä laajemmin ja vapaammin asioita, joista yksilö kokee palautuvansa parhaiten.

Tätäkään ei varmasti tulisi ajatella joko/tai periaatteella vaan sekä/että. Uskallus kokeilla ja ehdottaa on tärkeintä. Luomme helposti yksilöinä ja työyhteisöinä rutiineja, joiden muuttamisessa menee aikaa. Haastaisin siis jokaisen uskaltautumaan miettiä ja ehdottaa, miten itse palautuisit työajalla parhaiten, jotta jaksat kotona tehdä juuri sitä minkä itse koet tärkeäksi. Olen itse onnellisessa asemassa, kun saan ehdottaa ja toteuttaa näitä ”hulluja” ideoita työyhteisössäni, ja tästä perheeni onkin hyvin kiitollinen työnantajalleni.

Johan Treuthardt