18.05.2020

Marja Kantonen – kieliasiantuntijasta henkilöstöpäälliköksi

Marja Kantonen valitsi yliopistossa suomen kielen opintojen rinnalle tietojenkäsittelyopin, koska uskoi sen avaavan mahdollisuudet muihin kuin opettajan töihin. Näin kävikin. Hän pääsi heti valmistuttuaan töihin kielenhuoltajaksi ATK-alan käännöstoimistoon Trantexiin. Siitä tulee tänä kesänä kuluneeksi 32 vuotta.

Marja on edelleen töissä samassa yrityksessä. Yritys on tosin kasvanut pienestä suomalaisesta perheyrityksestä suureksi kansainväliseksi Lionbridge-nimiseksi yritykseksi, ja Marja on siirtynyt kielenhuoltajasta ensin esimiestehtäviin ja sittemmin henkilöstöpäällikön rooliin.

Yrityksen toimiala on myös kokenut suuren mullistuksen. Kun kääntäminen tehtiin aikoinaan asiantuntijoiden toimesta, nykyään koneet suorittavat paljon rutiininomaista käännöstyötä. Monissa käyttötarkoituksissa koneiden tuottama teksti on riittävän hyvää, jolloin ihmisille jää lähinnä tekstin viimeistely.

- Työurani aikana tietotekniikan kehitys on ollut muutenkin radikaalia. Ensimmäisinä työvuosinani ei ollut sähköpostia olemassakaan ja pöytätietokoneet oli vasta otettu käyttöön. On ollut todella kiehtovaa olla seuraamassa teknologian kehitystä tällaisessa yrityksessä!

Kieliasiantuntijan työhön kuului kielitarkastusta ja tekstien analysointia. Työ opetti konkreettisesti, minkälainen viesti on selkeää, yksiselitteistä ja sellaista, että siinä on mahdollisimman vähän väärinkäsityksen mahdollisuuksia. Marja kokee, että näistä opeista on ollut suurta hyötyä henkilöstöpäällikön tehtävissä, missä viestintä on keskeisessä roolissa. Asiantuntijan työstä Marja siirtyi esimieheksi:

- Jos verrataan asiantuntijan ja esimiehen roolia, niin esimiehenä ei tule koskaan sellaista oloa, että hallitsee työnsä täydellisesti. Kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä, voi yrittää tehdä parhaansa, mutta koskaan ei tiedä onko ihmisten ajatukset ja tavoitteet samoja kuin itsellä. Sen sijaan asiantuntijana voi sanoa, että hallitsee esimerkiksi pilkkusäännöt täydellisesti.

Esimiestyö herätti Marjan kiinnostuksen henkilöstöhallintoa kohtaan. Hän aloitti henkilöstöpäällikön roolissa sapattivapaan sijaisena ja jäi rooliin vakituisesti. Marja on ollut tehtävässä nyt kolmentoista vuoden ajan. Yritys on muuttunut yrityskauppojen ja kansainvälistymisen myötä. Lisäksi toimialan muutokset ovat vaikuttaneet henkilöstömäärään, mikä on edellyttänyt useita YT-neuvotteluita.

- Olen siirtynyt henkilöstöhallinnon puolelle liiketoiminnan puolelta. Olen itse kokenut olevani jollain tavoin feikki-HR, koska minulla ei ole alan peruskoulutusta. Olen kuitenkin saanut palautetta, että taustani on sopiva juuri sen takia, että tunnen niin syvällisesti toimialan ja työtehtävät.

Peruskoulutusta tai ei – Marja on uppoutunut syvälle työsuhdejuridiikan ja työehtosopimusten maailmaan. Hän on aina halunnut ymmärtää kunnolla pykälien perusteet ja taustat, joten hänestä on kehkeytynyt se henkilö, jolta voidaan kysyä apua melkein missä tahansa asiassa.

- HR-kenttä on todella laaja. Se on yhdistelmä juridiikkaa, sopimusoikeutta, psykologiaa, henkisen tuen tarjoamista, kannustamista, osaamisen kehittämistä ja työn ergonomisten olosuhteiden hallintaa. Kenttää ei voi koskaan hallita täydellisesti. Tästä syystähän henkilöstöammattilaiset usein erikoistuvat tiettyihin osa-alueisiin.

Marja kokee olevansa parhaimmillaan sellaisessa roolissa, jossa hän pääsee selkeyttämään rakenteita ja toimintatapoja ja varmistamaan työntekijöiden tasapuolista kohtelua.

- Työssäni on erittäin motivoivaa, kun pystyn raivaamaan jonkin viidakon ja tekemään siitä ranskalaisen muotopuutarhan. Luon sotkuisiin asioihin selkeyttä ja järjestystä, ja teen siitä toimivan prosessin. Se on minulle palkitsevinta.

Entä miten HR voi motivoida työntekijöitään? Marjan mukaan motivaation täytyy löytyä työn merkityksellisyyden ja sen kokemisen kautta. Henkilöstöammattilaiset voivat kyllä yrittää innostaa työntekijöitään ja auttaa poistamaan joitain työssä hiertäviä asioita, mutta jos työ ei itsessään motivoi, HR:n mahdollisuudet vaikuttaa ovat rajalliset.

Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho
Valokuva: Johanna Lumijärvi