22.10.2018

Erika Heiskanen – työelämän kehittäjä intohimolla ja sydämellä

Kun Erika Heiskanen opiskeli psykologiaa yliopistossa, hän uskoi päätyvänsä terapiatyöhön tai terveydenhuollon puolelle. Hän teki gradunsa arvoista ja etiikasta, mutta ei ollut silloin vielä kiinnostunut työskentelemään niiden parissa. Opinnot olivat loppusuoralla, kun hänelle tarjottiin koulupsykologin paikkaa Helsingin kaupungilla.

- Se oli huikea mahdollisuus aloittelevalle ammattilaiselle! Työ osoittautui myös raskaaksi, koska tuohon aikaan yhdellä psykologilla oli 1400 lasta vastuullaan. 1990-luvun laman kokeneilla lapsilla oli paljon pahoinvointia, joten koin toivottomuuden ja voimattomuuden tunnetta, Erika kertoo.

Puolitoista vuotta myöhemmin Erikaan oltiin yhteydessä eräästä valmennusyrityksestä ja avattiin keskustelu valmentajan ja johtamisen kehittäjän työstä. Erika tarttui tehtävään innoissaan, koska työelämän kehittäminen oli kiinnostanut häntä jo pitkään.

- Koska ihmiset viettävät suurimman osan valveillaoloajastaan työpaikalla, on todella tärkeää, että siellä on hyvä olla, Erika toteaa.

Työssään hän paneutui muun muassa organisaatioiden arvoihin, vaikka hänellä ei alun perin ollutkaan suurta houkutusta siihen suuntaan. Arvoja ei toisaalta voinut oikein välttääkään, kun tavoitteena oli oikeudenmukaisen johtamisen ja eettisyyden edistäminen. Motivaatio kasvoi, kun näki työnsä tuloksia ja sen, mitä siitä seurasi, kun johtajuuteen ja työhyvinvointiin panostettiin.

Erika oli miettinyt useamman vuoden ajan, miten hän voisi viedä suomalaisia yritysjohtajia valmennusmatkalle johonkin kehittyvään maahan. Täysin erilainen ympäristö ja vieraan kulttuurin läsnäolo antaisi mahdollisuuden tarkastella omaa kulttuuriaan ja omia näkemyksiään uusin silmin. Suunnitelma jäi hautumaan.

Jouluna 2004 Erika vietti lomaansa Sri Lankassa, kun tsunami iski. Evakkobussiin juostessaan hän törmäsi suomalaiseen Pentti-Oskari Kankaaseen. Kohtaaminen oli hätäinen, mutta mieleenpainuva. Erika ja Pentti-Oskari selvisivät tsunamista hengissä, ja rakkaus Sri Lankaa kohtaan säilyi.

Toista vuotta myöhemmin asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Haave erikoisesta valmennuksesta toteutui tämän yhtä lailla erikoisen kohtaamisen kautta ja vuonna 2006 toteutettiin ensimmäinen Operaatio Juuriharja, johtajille suunnattu valmennusmatka.

- Operaatio Juuriharja on työprojekteistani aivan omassa luokassaan. Valmennusmatkan aikana olemme kaksi viikkoa tiiviisti saman porukan kanssa. On mieletöntä nähdä silmiensä edessä, kun ihmiset kokevat, kasvavat ja kehittyvät.

Juuriharja kasvoi omaksi yritykseksi alkuvuodesta 2009. Työntekijöitä on tällä hetkellä kuusi, mutta yritys etsii parhaillaan vahvistusta.

Yhä useampi yritys panostaa nykyään eettisyyteen ja johtamisen kehittämiseen. Vaikka yritys tekisikin parhaansa, organisaatioissa tapahtuu silti väärinkäytöksiä. Niiltä ei voida kokonaan välttyä. Ne ovat osa normaalia elämää sekä vahinkojen että tahallisuuden kautta. Tähän kipupisteeseen Juuriharja tarjoaa valmennusten lisäksi Whistleblowing-kanavaa, jonka kautta kuka tahansa organisaation jäsen voi anonyymisti ilmoittaa väärinkäytösepäilystään. Työkalu ei itsessään ratkaise ongelmaa, mutta tarjoaa väylän asioiden selvittämiseen.

Työntekijöiden sitoutuminen ja sitouttaminen ovat myös asia, minkä kanssa moni organisaatio kamppailee nykypäivänä. Se ilmenee esimerkiksi lyhyempinä työsuhteina.

- Työnantajien sitoutuminen työntekijöihin on heikentynyt jo pitkään. Elämme nyt sen seurausten kanssa, koska työntekijätkin sitoutuvat yhä vähemmän työnantajiinsa. Työntekijöistä kilpaillaan tarjoamalla parhaita työolosuhteita, parasta johtamista, parhaita työkäytäntöjä ja mielenkiintoisimpia työtehtäviä, Erika luettelee.

Nykypäivän työelämässä Erika näkee tärkeimpänä asiana sen, että ihminen löytää turvan itsestään ja kasvattaa omaa psykologista pääomaansa sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Ihminen tarvitsee ympärilleen yhteisöjä, joissa kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tällaiset yhteisöt antavat voimavaroja ja luovat jatkuvuutta, kun koko työelämän mittaisia työsuhteita on yhä vähemmän tarjolla.

Vaikka Erika matkustaa työssään, hän unelmoi lomamatkoista myös vapaa-ajallaan. Yksi unelmakohde on jo varattuna ensi kesälle. Silloin hän lähtee Botswanaan Okavangon jokisuistolle testaamaan omia rajojaan ja punnitsemaan omia arvojaan.

Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho
Valokuvat: Erikan oma arkisto