13.09.2021

Eeva Reponen – systemaattinen vastuunottaja

Eeva Reposelle ei ollut lukiossa ollenkaan selvää mikä hänestä voisi tulla isona. Hän mietti aloja merimiehestä puuseppään, mutta päätyi kuitenkin hakemaan oikeustieteelliseen. Opinnot jäi promillen päähän sisäänpääsystä ja reissujen jälkeen tie vei liikunnanohjauksen peruskurssilta Jyväskylään erityisryhmien liikunnanohjaajan töihin. Innostus vammaisliikuntaan vei pätevöitymään kolmivuotiseen liikunnanohjaajakoulutukseen Pajulahden urheiluopistoon ja sieltä töihin Suomen Invalidien Urheiluliittoon koulutusohjaajaksi vammaisten lasten ja aikuisten harrastusliikunnan ja ohjaajakoulutuksen kehittäjäksi. Liikunta-alan koulutus antoi vahvan ja monipuolisen pohjan mm. projektien suunnitteluun ja ryhmien ohjaamiseen ja nämä opit ovat kantaneet läpi työuran tähän päivään asti, vaikka työkuva onkin vaihdellut.

Opintojen laajentaminen tuntui Eevasta tärkeältä ja yliopiston opinto-oppaasta löytyi yhteiskuntatieteet ja sen myötä alkoi sosiaalipolitiikan opiskelu Tampereen yliopistossa. Opintojen sivuaineissa Eeva palasi oikeustieteen pariin ja pääaineessa syventyi työpolitiikkaan. Toisena sivuaineena hän teki sosiaalityöntekijän pätevyyden. Sen myötä opintojen ohella alkoivat työt Helsingin sosiaalipäivystyksessä. Akuuttityö oli silmiä avaavaa ja opetti karua puolta elämän kirjosta. Seuraavaksi sattuma vei töihin Korpilammen kuntoutuskeskukseen. Työikäisten Kelan kuntoutuskurssilaisten ja veteraanien yksilövastaanotot sekä luennointi psyykkisen hyvinvoinnin teemoista niin nuorena ja noviisina naurattaa nyt, vaikka omat opit on tullut moneen kertaan käytettyä ja edelleen tarpeen. Kuntoutuskeskusaika opetti paljon työyhteisöjen ja esihenkilötyön merkityksestä työkyvylle ja HR-työn tärkeydestä niiden tukijana.

Opintojen loppuunsaattamiseksi tuli korkeakouluharjoittelun aika ja kuntoutuspuolella herännyt kiinnostus HR:n rooliin organisaatioissa vei Eevan koulutussuunnittelijaksi siihen aikaan vahinkovakuutusyhtiönä toimineen Sammon HR-osastolle. Harjoittelun jälkeen Eeva vakinaistettiin ja toimenkuva laajeni vähitellen. Ensin Eeva sai vastuulleen koulutuksia laajemman siivun henkilöstön kehittämispäällikkönä ja lopulta myös työsuhdepuolen vastuita. Äitiysloman aikana pankki- ja vakuutusalalla tapahtui organisaatiomuutosten vyöry. Eeva päätti hakea uutta työtä ja pääsi KPMG:lle henkilöstön kehittämispäälliköksi. Toimenkuva oli laaja ja aiempaa tiiviimmin liiketoiminnan lähellä. Työtekijöiden suhde työhön oli hyvin kunnianhimoista ja siihen imuun oli helppo mennä mukaan. Toisen äitiysloman jälkeen Eeva palasi vielä KPMG:lle, mutta siirtyi pian Suomen Punaisen Ristin Veripalveluun henkilöstön kehittämispäälliköksi.

”Veripalvelussa minua kiinnosti organisaation arvopohja ja työn merkityksellisyys. Vastasin ensin kehittämisasioista, josta rooli kasvoi vuosien varrella. Siirryin ensin henkilöstöpäälliköksi sekä HR-osaston esihenkilöksi ja lopulta henkilöstöjohtajaksi Veripalvelun johtoryhmään. Työskentelin Veripalvelussa yhteensä noin 7 vuotta. Sain rakentaa paloista kokonaisuutta, kohdata ja luotsata henkilöstöä läpi vakavan kriisin vuodet sekä opetella päätöksentekoa ja vastuunottamista. Työyhteisö oli vahva ja sydämelläänkin sitoutunut antamaan parastaan.”

Seitsemän vuotta meni vauhdilla ja Eeva huomasi, että nyt olisi jo aika vaihtaa maisemaa. Eeva valittiin henkilöstöpäälliköksi VVO:lle (nykyiseen Kojamoon). Johtoryhmäajan jälkeen hän nautti, kun sai taas keskittyä selkeästi ja enemmän HR:n prosessien kehittämiseen ja henkilöstöjohtamisen roolin kirkastamiseen. Kojamolla vierähti reilut 5 vuotta. ”Hienointa oli, kun organisaation kokonaisuus ja ihmiset tulivat tutuksi ja prosessit saatiin rullaamaan. Opin paljon muutosten läpivientiä niin hyvien kuin haastavienkin hetkien kautta.”

Eeva toimii nyt viidettä vuotta HR-päällikkönä työeläkeyhtiö Varmassa. Aiemmat kokemukset Varmasta sen asiakasorganisaationa olivat jo antaneet osviittaa ammattitaitoisista ja mukavista ihmisistä. ”Kun pääsin Varmaan, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Täällä kohtaa oma arvomaailma työnantajan arvomaailman. On hienoa työskennellä asiantuntijaorganisaatiossa, jossa on osaavia ihmisiä, joilla on intohimoa suomalaisen työelämän parantamiseen sekä yhteiskunnan yhden peruspilarin, eläkejärjestelmän, kannatteluun kiinnostavassa sosiaalipolitiikan ja talouselämän risteyksessä. Varma on HR-ihmiselle unelmatyöpaikka, koska täällä ymmärretään henkilöstön merkitys liiketoiminnan onnistumiselle ja tietenkin työkyvyn tärkeys. Työyhteisössä osataan ottaa ilo irti ja työkulttuuria kehitetään kunnianhimoisesti.”

Eeva kokee, että työura on sisältänyt hienoja vaiheita ja jokainen työpaikka on ollut mieluinen. Hän on saanut koko ajan oppia uutta ja ottaa lisää vastuuta ennen kuin on itse edes sitä ehtinyt tavoittelemaan. Mikä parasta, työelämän nousevat teemat, kuten monimuotoisuuden vahvistaminen ja psyykkisten työkykyriskien hallinta, tuovat hauskasti myös työuran alkuvaiheen työpaikkojen kokemukset ja opit taas uudelleen käyttöön. Eeva tuumiikin, että HR-työn suolaa on juuri se, että siihen kiteytyy elämän koko kirjo. Eeva kokee, että hän on onnistunut työssään kokonaisuuksien rakentamisessa ja läpinäkyvyyden lisäämisessä. Kun asiat ovat selkeitä ihmisille, he voivat hyvin. Työelämässä tarvitaan sekä kovia rakenteita että pehmeitä arvoja – faktaa ja fiilistä. ”Haluan pitää jalat maassa, samalla kun tavoite on saada ihmisille siivet selkään.”

Korona-aika on vaikuttanut Eevaan ja työelämään hyvin paljon. ”Elän ihmisistä ja vuorovaikutuksesta, saan ihmisistä valtavasti energiaa. Aluksi minut valtasi epäusko, kun töitä ei voinutkaan tehdä toimistolla ihmisten parissa. Mitä pidemmälle aika on kulunut, on ollut nähtävissä, että tämä aika on tehnyt myös paljon hyvää. Ihmiset ovat oppineet tärkeitä digitaitoja ja itsensä johtamista. Virtuaalityö on paitsi nopeuttanut, myös tasa-arvoistanut kohtaamisia. Vuorovaikutus verkossa voi olla jopa liveä intensiivisempää ja turvallisempaa. Kohtaamiset vaikeiden asioiden äärellä on joillekin ollut selvästi helpompaa verkon kautta. Olemme oppineet myös pitämään hulvattoman hauskaa ruudun kautta. Koti- ja työelämän yhteensovittaminen on ollut helpompaa, kun aikaa on säästynyt siirtymisistä. Jos vielä opitaan hillitsemään Teams-kokousputkia, niin ajattelen, että työelämä on vahvasti voittajan puolella tämän poikkeusajan osalta.”

Eevan oppi muille on se, että ihmiset pitää kohdata rohkeasti ja asioista pitää pystyä puhumaan. Toisaalta johdonmukaisuuteen pitää kiinnittää huomiota, jotta ihmiset kokevat tulevansa oikeudenmukaisesti kohdelluksi. Siten luodaan pohja turvallisuuden tunteelle ja sitä kautta ihmiset pystyvät antamaan parastaan työpaikalla. Ilolla ja hauskuudella on todella iso voima ja ihan varmasti kaikkia laskelmia suurempi merkitys myös yritysten tuottavuudelle, omasta jaksamisesta puhumattakaan.

Haastattelu ja teksti: Heidi Partanen
Haastattelun ajankohta 17.8.21
Valokuva: Eevan oma arkisto