23.11.2020

Tiina Äijänaho – mitä olen oppinut uratarinoista?

HENRYn Kuukauden kasvo -blogi sai alkunsa viisi vuotta sitten jostain päähänpistostani, jolle Marita Salo antoi hyväksyntänsä. Ryhdyin tuumasta toimeen. Olin yhteydessä Henryn jäseniin, kuuntelin monenlaisia tarinoita työelämän kiemuroista ja naputtelin niistä kirjallisia tuotoksia. Sitä on jatkunut tähän päivään saakka.

Nyt kun viideskymmenes teksti on työn alla, olen jättämässä lämpimät hyvästit Kuukauden kasvolle. Ojennan kapulan Partasen Heidille, joka jatkaa tässä tehtävässä. Hänkin sattuu olemaan yksi haastattelemistani Henryn jäsenistä.

Mitä olen sitten oppinut ihmisten tarinoiden kautta? Mitä jäi käteen? Voisin kirjoittaa monesta näkökulmasta. Päädyin kiteyttämään oppini kuuteen ajatukseen, jotka ovat toistuneet tarinoita kuunnellessani. Ne ovat tässä:

1. Rohkeus. Kaikki rohkeat päätökset, mitä haastateltavani ovat tehneet elämänsä aikana, ovat opettaneet eniten, mahdollistaneet uusia aluevaltauksia ja vieneet elämässä eteenpäin. Usein pelkästään oman haaveensa ääneen sanominen on johtanut siihen, että asian eteen on alkanut tehdä jotain.

2. Pysähtyminen. Silloin tällöin on hyvä pysähtyä, rauhoittua ja pohtia, mitä on tullut tehtyä omassa elämässä ja mitä haluaa vielä tehdä ”isona”. Koskaan ei ole myöhäistä kokeilla uutta, kehittää itseään, aloittaa uusi projekti, opiskella jotain täysin erilaista, tehdä totaalista ammatinvaihtoa, muuttaa toiseen kaupunkiin ja vaikka palata maitojunalla kotiin. Ja jos omaan elämäänsä on jo tyytyväinen, niin silloinkin kannattaa pysähtyä nauttimaan siitä.

3. Kuuntelun taito. Kuunteleminen ja nimenomaan aito kuunteleminen on erityisen tärkeää niin blogihaastattelijana kuin missä tahansa muussakin roolissa. Nykypäivän kiireessä olemme usein kuuntelevinamme ja oletamme paljon asioita. Tämä on monelle väärinkäsitykselle oivallinen lähtökohta.

4. Oman hyvinvoinnin vaaliminen. Surullisen moni haastattelemistani ihmisistä on kokenut pahoinvointia jossain työyhteisössään. Pahinta on ollut kiusaaminen esimiehen tai ylimmän johdon taholta, jolloin epäkohtaan on ollut vaikeampi puuttua. En voi kuin ihmetellä, kuinka paljon yrityksissä tapahtuu tällaista jopa vuodesta toiseen ilman, että tapauksista tulee julkisia. Valitettavan moni kiusattu nostaa kytkintä ja haluaa vain unohtaa. Helppoa neuvoa tähän ei ole antaa. Pidä huolta hyvinvoinnistasi. Mitä pidempään pahoinvointi jatkuu, sitä pidempi tie pitää kulkea tervehtyäkseen.

5. Ihmiset. Työelämässä tärkein asia on ihmiset ja kohtaamiset. Käytän verkostoitumisen sijaan sanaa kohtaaminen, koska somemaailman toisinaan keinotekoinen verkostoitumispakko on sen pilannut. Tapahtuivat kohtaamiset sitten kasvotusten tai etäyhteyksien kautta, ne ovat aina merkityksellisiä. Pidä silmät auki mahdollisuuksille. Pysähdy kuuntelemaan. Tutustu ihmisiin.

6. Henkilöstöalan ammattilaiset. HR-ihmiset ovat kirjavaa sakkia – ja nimenomaan positiivisella tavalla. Alan töihin voi päätyä hyvin erilaisilla koulutustaustoilla, ja työnkuvat ja tittelit voivat vaihdella laidasta laitaan. Jotkut eivät välttämättä edes tunnista itseään hr-ammattilaiseksi tai halua käyttää tuota kirjainyhdistelmää. Oli titteli tai työnkuva mikä tahansa, näitä ammattilaisia yhdistää sama asia: ihmiset.

Näiden ajatusten saattamana kiitän Marita Saloa ja HENRYn toimiston väkeä, että sain mahdollisuuden toimia uratarinoijana näin monen vuoden ajan. Omaa uratarinaani en pyynnöistä huolimatta tullut kirjoittaneeksi, mutta joitain tarinankäänteitä voit käydä lukemassa LinkedIn-profiilistani. Samalla voit lähettää myös verkostoitumiskutsun. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin ja missä mahdollisesti kohtaamme.

Teksti: Tiina Äijänaho
Kuvat: Jesse Äijänaho
LinkedIn: www.linkedin.com/in/tiinaaijanaho