04.03.2020

Neljä yllättävää asiaa johtamisesta

”Mutta kun se kehityskeskustelukin on siirtynyt” totesi tiimiläiseni minulle joskus aikoinaan turhautuneena, ehkä vähän vihaisenakin, kääntyi kannoillaan ja poistui. Mitä ihmettä?! Jäin harmissani tuijottamaan hänen peräänsä. Hän oli itse siirtänyt kehityskeskustelua kahdesti, ja olin suostunut pyyntöihin halutessani olla joustava ja löytää hänelle sopivan hetken. Siksi hämmennys olikin suuri, kun asia kääntyikin päälaelleen, ja tiimiläinen oli tyytymätön kehityskeskustelun siirtymiseen.

Oppimiskokemuksia esimiestyössä onkin riittänyt. Tässä listauksena muutamia, jotka ovat minua opettaneet. Jospa niistä olisi hyötyä sinullekin.

1. Esimiehen tärkein tehtävä on auttaa alaisiaan onnistumaan. Kuulostaa selkeältä ja itsestäänselvyydeltäkin, eikö? Mutta arki tuo elämään oman twistinsä, kuten alun esimerkissä. Myöhemmin olen oppinut, että tiimiläistä on välillä autettava ja tuettava, vaikka hän itse sanoisi että ei nyt, katotaan myöhemmin. Joskus ehkä puolipakollakin, joskus tekemisen tuoksinassa emme itse näe mikä meille on parasta. Niin minunkin olisi aikoinaan pitänyt kalenteroida kehityskeskustelu pidettäväksi kiireistä huolimatta. Nimenomaan minun, ei hänen. Vastuu on useissa asioissa esimiehellä.

2. Odottaminen sucks, mutta sitä siitä huolimatta on odotettava. Ripeänä toiminnan ihmisenä pyrkii samaan asiat tehtyä nyt eikä heti. Esimiestyössä ja johtamisessa kaikki tapahtuu kuitenkin ajallaan. Kukaan (esimies itse mukaan lukien) ei opi tai omaksu asioita omaa kykyään nopeammin, eikä asiakas tee päätöksiä tai vastaa sähköposteihin sen nopeammin, vaikka kuinka polkisit jalkaa tai kiipeilisit seiniä pitkin. Odottaminen tosiaan sucks, mutta odottamisen sietäminen on johtamisessa välttämätöntä.

3. Sadan vuoden yksinäisyys. Minua yllätti erityisesti esimiestyön alussa kuinka monessa tilanteessa jää yksin, tai ainakin tuntee olevansa yksin. Tiimiläisille ei aina saa kertoa kaikkea ylemmän johdon työn alla olevia hankkeita, joka aiheuttaa usein tyytymättömyyttä sekä pahimmillaan arvoristiriitaa itselle. Samat asiat mitkä turhauttaa tiimiläisiä, turhauttaa usein myös esimiestä – joka joutuu turhautumisesta huolimatta viemään niitä eteenpäin.

4. Asioihin puuttuminen. Asioihin puuttuminen tai puuttumattomuus on ehkä suurin kohta, jota joutuu opettelemaan – todennäköisesti tulematta koskaan valmiiksi. Kuinka monta kertaa pääsisi helpommalla, kun katsoisi vähän sivuun, odottaisi että asiat lutviutuvat itsekseen. No, kuinka monta kertaa konfliktit ovat kadonneet odottamalla tai muut ongelmat ratkeavat itsestään? Tasan nolla. Tämä onkin jollain tavalla odottamisen vastakohta. Ja mielestäni onkin suurta johtajuutta tunnistaa, missä asioissa on odotettava, ja missä on toimittava hetkeäkään hukkaamatta. Molempia osuu viikoittain, ellei päivittäin esimiehen eteen.

Johtaminen ja esimiestyö on ja on aina ollut työurani aikana sitä kaikkein mielekkäintä osuutta työstäni. Välillä oma keskeneräisyys harmittaa, välillä pääsee ottamaan kerralla useita isoja askeleita opin tiellä. Joskus helposti oivaltaen, joskus hakaten päätä niin pitkään mäntyyn että lobotomia ei enää ole kaukana. Mutta lopulta aina päätyy huomaamaan kuinka merkityksellistä ja hienoa työtä pääseekään esimiehenä tekemään, ja kuinka oma tekeminen vaikuttaa muihin – niin positiivisesti kuin negatiivisestikin.

Mervi Lamminen


Mervi Lamminen on Auntie Solutionsin perustaja ja vetäjä. Hän suhtautuu hyvin intohimoisesti työssä jaksamiseen, uupumisen ennaltaehkäisemiseen, johtamiseen sekä suklaaseen. Koulutustaustaltaan hän on kauppatieteiden maisteri, ja uransa ennen Auntieta tehnyt IT-yrityksissä. Työpäivän jälkeen hänet voi löytää twerkkaamasta -tai tietenkin syömästä suklaata.