19.08.2019

Aila Saloranta – Borneon viidakko-oppaasta uraohjauksen ammattilaiseksi

Aila Saloranta vieraili lapsena usein hotellien rakennustyömailla, koska hänen isänsä työhön kuului näiden työmaiden valvonta. Ei ole mitenkään yllättävää, että Ailan haaveammatti oli tuolloin hotellinjohtaja. Päämäärätietoisena lapsena hän aloitti myös italian kielen opinnot jo 10-vuotiaana.

Aila halusi nuoresta lähtien matkustaa ja nähdä koko maailman. Työ matkailupuolella antoi siihen erinomaisen mahdollisuuden. Hotellityön lisäksi hän toimi talvisin lasketteluoppaana Alpeilla ja kesäisin matkaoppaana Italiassa. Myöhemmin hän siirtyi kaukokohteisiin oppaaksi.

- Tein aikoinaan kauppatieteiden gradunkin matkailualalle. Tuohon aikaan elinkaariajattelua sovellettiin vain tuotteisiin, mutta laajensin tuotteistamisen ja elinkaaren koskemaan matkakohteita. Kohteiden hieno kulttuuri ja kiinnostava historia ovat todellisia myyntivaltteja. Kohde voi kärsiä kuitenkin myös liikaturismista, kuten esimerkiksi Mallorcan kohdalla jo tuolloin kävi, Aila kertoo.

Työnsä ansiosta hän on liikkunut lukuisissa maissa Thaimaasta ja Havaijilta Borneon sademetsiin. Yhden pelottavimmista hetkistään hän koki kohdatessaan Kwai-joen legendaarisen kuningaskobran silmästä silmään. Vaikka työ matkaoppaana vaati paljon, se myös opetti. Se kehitti ihmistuntemusta, kuuntelun taitoa ja halua auttaa.

Haave hotellijohtajuudesta alkoi väistyä, kun Aila palasi Suomeen kymmenen ulkomaanvuoden jälkeen. Hän oli lukenut lehdestä amerikkalaisesta naisesta, joka työskenteli kulttuurikonsulttina. Artikkelista inspiroituneena Aila päätti selvittää, miten Suomessa voisi työskennellä kulttuurikonsultoinnin parissa. Hän täydensi opintojaan sekä opettaja- että kauppakorkeakoulussa ja opetti sivutoimisesti kulttuuritietoutta ja yrittäjyyttä.

- Olin kauppakorkeakoulussa opiskelijana, kun huomasin käytävällä työpaikkailmoituksen. Koululle haettiin opintoasioiden suunnittelijan sijaista. Kävelin buutsit jalassa huoneeseen ja kerroin olevani kiinnostunut paikasta. Poikkeavasta työnhakutyylistäni huolimatta sain paikan, Aila naurahtaa.

Aila olisi vakinaistettu sijaisuuden päätteeksi, mutta hänellä oli muita suunnitelmia. Hän haki YK:n rauhanturvaajaksi ja pääsi koulutukseen. Sen päätteeksi asemapaikka löytyi Makedonian (nykyisin Pohjois-Makedonia) Skopjesta. Aila sai nopeasti ylennyksiä esikuntatehtävissä. Hänellä oli suunnitelmana jatkaa YK-uralla, mutta vuoden jälkeen hän päätti palata Suomeen miehensä luokse ja perustaa perheen.

Aila löysi sattumien kautta itsensä jälleen yliopistosta, tällä kertaa ura- ja rekrytointipalvelusta ensin kauppakorkeasta, sitten Teknillisestä korkeakoulusta ja nykyään Aalto-yliopistosta. Hän on täydentänyt opintojaan mm. erikoistumalla opinto-/uraohjaajaksi ja suorittamalla psykologian perusopinnot.

Kiehtovan ja monipuolisen uransa Aila kertoo muodostuneen enemmänkin sattumien ansiosta kuin suunnitelmallisesti. Hänen mukaansa ihmiset usein luulevat toimivansa työurallaan aktiivisena vaikuttajana ja rationaalisena valintojen tekijänä, mutta yllättävät tilaisuudet kuljettavat meitä enemmän kuin uskommekaan.

Aila seuraa työelämän keskusteluja hyvin aktiivisesti. Mitä vinkkejä työelämään hän antaisi uraohjauksen ammattilaisena?

- Yksilöille oman osaamisen ja oppimistapojen tuntemus on kaiken lähtökohta. Menestymiseen tarvitaan yhdessä tekemistä. Rajaaminen on myös taito - kaikessa ei tarvitse olla mukana. Se mihin työpaikoilla pitäisi panostaa enemmän, on ehdottomasti johtaminen. Joissakin yrityksissä työntekijät jäävät ilman esimiehen tukea – sitä voidaan verrata heitteillejättöön!

Aila kannustaa ihmisiä lähtemään ulkomaille. Siellä oppii ottamaan vastuuta ja kasvattamaan itseluottamusta. Siellä oppii myös kulttuurituntemusta, historiaa ja monipuolista yleissivistystä. Näitä kaikkia taitoja tarvitaan työelämässä, kun luodaan yrityselämänsuhteita.

Opiskelijoita Aila haluaa muistuttaa aina siitä, että koulun jälkeen tärkein kantava voima ovat kanssaopiskelijat:

- Afrikkalaista sanontaa siteeraten: Jos haluat mennä nopeasti, kulje yksin. Jos haluat mennä pitkälle, kulje muiden kanssa.

Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho
Valokuvat: Ailan oma arkisto