18.02.2019

Elina Aaltolainen – inhimillisemmän työelämän rakentaja

Elina Aaltolainen syntyi serkussarjan ensimmäiseksi tytöksi. Serkukset viettivät paljon aikaa yhdessä ja päästäkseen tekemään samoja asioita kuin pojat, häneltä edellytettiin taistelutahtoa, vahvuutta ja karjalaista luonnetta. Kiinnostus tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolustamiseen syntyi jo lapsuudessa ja siitä tuli Elinan elämää ohjaava asia.

Elina halusi juristiksi. Ajatus kuitenkin muuttui, kun hän kuuli eräältä juristilta, ettei työllä ollutkaan kovin paljon tekemistä oikeudenmukaisuuden kanssa, ainakaan siinä määrin kuin Elina toivoi. Jotain muuta täytyi keksiä. Hän aloitti työt jo lukioikäisenä veljensä tapahtumamarkkinointiyrityksessä. Punaisena lankana oli luoda asiakkaille ainutlaatuisia elämyksiä ja kokemuksia.

Työn ohessa Elina pääsi opiskelemaan opettajankoulutuslaitokselle. Arki oli kuitenkin työntäytteistä ja opinnot venyivät. Koska opettajaopintojen harjoitteluihin ei tahtonut löytyä aikaa, Elina vaihtoi opinnot aikuiskasvatustieteeseen. Maisterin paperit hän sai kymmenen vuoden jälkeen.

Elina oli ollut elämysalalla jo useamman vuoden ajan, mutta hän alkoi kaivata työhönsä syvempää merkitystä. Elinan isä oli perustanut vuonna 2002 valmennusyritys Milestonen. Sieltä oli mahdollista löytää uutta suuntaa uralleen. Elina aloitti projektipäällikkönä ja siirtyi myöhemmin valmennusrooliin. Toimitusjohtajan paikan hän sai vuonna 2011.

- Olen ollut kunnianhimoinen, mutta en tavoitteellinen. Olen ajautunut vuosien myötä mielenkiintoisiin tehtäviin. Haluan elää tässä ja nyt. En edes haluaisi tietää, missä olen kolmen vuoden päästä, Elina kertoo.

Elina on käynyt töiden ohessa Tommy Hellstenin nelivuotisen mentorikoulun. Valmennustyön hän kokee intensiivisenä asiakkaan vierellä kulkemisena, jossa kehittyy ja oppii jatkuvasti. Tärkeä rooli on myös henkilökohtaisella ulkopuolisella sparraajaverkostolla, johon voi tukeutua vaikeissa tilanteissa.

- Nykyisessä työssäni ei ole tullut tunnetta, ettei sillä olisi merkitystä tai että olisin oppinut jo kaiken. Ihmisen mysteeri pitää mielenkiintoa yllä. On hienoa nähdä, kun yksilön elämänlaatu paranee konkreettisesti valmennusmatkan aikana.

Elinan valmennustyön ytimessä on ihmiskäsitys. Minkälainen ihminen on, mistä ihmisyys syntyy ja vastaako toimintamme ihmiskäsitystämme. Ihmiskäsitys tulee esille sanoissa, puheissa ja teoissa. Käytännössä tätä voidaan havainnoida esimerkiksi työyhteisöissä. Johtotasolla voidaan puhua luottamuksesta työntekijöitä kohtaan, mutta silti toiminta voi olla äärettömän mikromanageeraavaa.

Nykyään puhutaan paljon kulttuurin muuttamisesta tai kehittämisestä, mutta yhteistä käsitystä siitä, mitä ollaan muuttamassa, ei välttämättä ole. Kulttuuria voi kehittää systemaattisesti ja johdonmukaisesti, kunhan vain tiedetään, mitä ollaan tekemässä.

- Otetaan esimerkiksi ”ketterä organisaatio”. Ideologia on hyvä, mutta arjessa se on usein vain pinnan muuttamista. Kulttuuri muuttuu, kun uskalletaan katsoa toimintatapojen lisäksi rakenteita, ohjausta, toisiinsa suhtautumista ja kaiken tämän taustalla olevaa ihmiskäsitystä.

Elinan kokemuksen mukaan yrityksissä panostetaan nykyään yhä enemmän hyvään johtamiseen ja uskotaan luottamukseen ja itseohjautuvuuteen. Terveempi ihmiskäsitys näkyy jo ainakin puheen tasolla tai ainakin haluna ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Henkilöstöammattilaisen roolissa on mahdollista haastaa yritysjohtoa siitä, mitä työntekijöistä oikeasti ajatellaan, miten heihin luotetaan ja miten se näkyy toiminnoissa, rakenteissa ja ohjauksessa. Johtamisen onnistuminen tai epäonnistuminen voi linkittyä suoraan ihmiskäsitykseen.

Psykologinen turvallisuus ja tarve kuulua yhteisöön ovat Elinallekin tärkeitä elämää ohjaavia tekijöitä:

- En ole yksin elämässä, vaan ympärilläni on aina ihmisiä, jotka voivat auttaa. Luotan siihen, että elämä kantaa. Ihmisillä menee usein suurin energia siihen, että he märehtivät menneitä ja murehtivat tulevaa. Pyrin itse kaikin tavoin elämään tässä hetkessä. Aina se ei toki ole helppoa, Elina toteaa.

Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho
Valokuvat: Elinan oma arkisto