21.05.2018

Marita Lehikoinen – paremman johtamisen puolestapuhuja

Kun Marita Lehikoinen aikoinaan perusti miehensä kanssa perheen, hän valitsi työn sijaan lapset ja kodin. Valinta sopi silloiseen elämäntilanteeseen, koska mies matkusti paljon työssään. Lasten kasvettua Marita alkoi työskennellä perheen yhteisessä yrityksessä, mutta hän halusi tehdä jotain muutakin.

Marita aloitti opiskelun ammattikorkeakoulussa. Hän keskittyi opinnoissaan organisaatioiden kehittämiseen. Häntä kiinnostivat erityisesti valtionhallinnon toimintamalli, yhteispalvelupisteet ja asiakaslähtöisyys. Aivan opintojen loppuvaiheessa, lopputyön tekemisen tiimellyksessä, häntä pyydettiin osallisuushankkeen vetäjäksi Vantaan kaupungille. Kyseessä oli kahden vuoden hanke.

Marita teki konsernistrategiaa yhteistyössä silloisen kaupunginjohtajan Erkki Rantalan kanssa. He järjestivät valtuustoseminaareja ja jalkauttivat strategiaa. Marita toimi asiantuntijana muun muassa lasten ja nuorten hyvinvointistrategiassa. Strategiatyön siivittämänä myös osallisuushanke menestyi ja sai kahden vuoden jatkoajan.

Vuonna 2007 Marita siirtyi HAUS kehittämiskeskukseen vetämään kuntakoulutusta. HAUSin jälkeen hän halusi kokeilla omia siipiään. Hän ehti pyörittää omaa yritystä vain kahdeksan kuukauden ajan, kun FCG (Finnish Consulting Group) palkkasi hänet vetämään johdon konsultointia. Sillä tiellä Marita on edelleen.

Kuntapuolen rakennemuutokset tekevät työstä mielenkiintoista ja vaativaa. Marita kuvailee näin:

- Jos katsotaan sote- ja maakuntauudistuksen näkökulmasta, niin henkilöstöjohtaminen on suurten haasteiden edessä. Koska organisaatiot ja prosessit ovat olleet varsin pysyviä, yksittäisten ihmisten työnkuviin on kertynyt paljon sellaista tekemistä ja osaamista, mitä ei tunnisteta. Ihmisten sijoittuessa uusiin tehtäviin, nämä aukkopaikat paljastuvat.

Hän jatkaa:

- Joissakin tapauksissa yksi henkilö toimii talous-, hallinto- ja henkilöstöjohtajana. Talous- ja hallintoasiat sopivat varsin hyvin yhteen, mutta jos jokin kärsii, se on valitettavan usein henkilöstöjohtaminen. Onneksi löytyy myös hyviä esimerkkejä.

Yhtenä esimerkkinä Marita mainitsee Kempeleen kunnan, jossa johto on riittävän lähellä henkilöstöä ja hyödyntää sen osaamista monipuolisesti. Elinvoima näkyy myös konkreettisina tuloksina ja euroina. Toisena esimerkkinä Marita mainitsee Lapinjärven, jossa kunnanjohtaja tekee työtään omalla persoonallaan ja kannustaa ihmisiä tekemään asioita uudella tavalla. Tulokset ovat olleet hyviä.

Johtamisen ja organisaatioiden kehittäminen on ollut jo pitkään Maritan työelämän punainen lanka. Hän on nähnyt työssään monenlaista johtamista ja sen vaikutusta työyhteisöön ja ilmapiiriin. Miten hän kuvailee suomalaista johtamiskulttuuria?

- Suomalaiset ovat äärimmäisen tunnollisia, sitoutuneita ja työpaikkauskollisia. Johtajien pitäisi muistaa, että arkijohtaminen on kaiken ydin. Sen kautta työntekijöiden motivaatio joko pysyy loistossaan tai rapistuu. Uskon ja toivon, että tulevaisuuden trendinä tulee olemaan empatia – ihmiset kohdataan ihmisinä, eikä pelkästään työntekijöinä.

Marita kokee olevansa parhaimmillaan asiakkaidensa kanssa – oli kyseessä sitten johtoryhmän tai työyhteisön valmennus. Positiivista palautetta hän on saanut varsinkin siitä, että hän on oma itsensä kaikissa tilanteissa.

- Parasta työssä on se, että saan käyttää omaa osaamistani ja voin oppia myös muilta. Oli asema tai rooli mikä tahansa, on tärkeää, että pystyy olemaan osa yhteisöä. Yksin puurtamisella hukkaamme paljon sellaista, millä voitaisiin luoda yhdessä menestystä, Marita pohtii.

Vaikka työelämä vei Maritan koulunpenkiltä ennen valmistumista, opinnot eivät jääneet kesken. Lopputyön hän teki Vantaan kaupungille moniammatillisesta tiimityöstä maahanmuuttajien integraatioprojektissa. Myöhemmin suorittamassaan EMBA-tutkinnossa hän perehtyi laajemmin suomalaiseen johtajuuteen.

Työ on todella mielenkiintoista ja vaarana onkin, että se vie mukanaan. Toisinaan Marita toivoo, että vapaa-aikaa olisi enemmän. Akkujaan hän lataa kesäisin Päijänteellä mökkisaaressa perheensä kanssa. Iloa ja energiaa tuovat omat lapset ja viisi lastenlasta sekä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

Haastattelu ja teksti: Tiina Äijänaho
Valokuva: Maritan oma arkisto